© Hannu Pyykkönen

 

Aamun Koitto – elokuu 2004

Tverin luostarinrakentajat

Ei arvannut nuori, hieman yli parikymppinen heinolalainen Kirsi Ritoniemi 80-luvun loppupuoliskolla seisoessaan moskovalaisen kirkon Tiennäyttäjänä tunnetun Smolenskin Jumalanäidin ikonin edessä hieman hämmentyneenä ajatuksestaan siirtyä ortodoksisen kirkon jäseneksi, millaisen tien Jumalanäiti olisi hänelle vielä näyttävä.

 

Nuori kielitieteilijä oli kirjautunut Moskovan yliopistoon hieman aikaisemmin opiskelemaan Kouvolassa ja Puskin Instituutissa aloittamiaan kieliopintoja. Kieliopintonsa ja maisterin tutkintonsa hän sai valmiiksi v. 1992, mutta tie, jonka Kirkko ja ortodoksisuus hänelle avasivat, on vasta alussa.

 

80-luvun lopulla silloisessa Neuvostoliitossa ei ollut monia mahdollisuuksia tutustua nunnaluostarien elämään. Yksi harvoista naisluostareista toimi Latviassa Riiassa, jonne Kiraksi nimensä muuttanut ortodoksivaeltaja lähti tutustumaan ortodoksisuuteen ja luostarielämään Siellä mahdollisesti vahvistui se sisäinen palo, jonka seurauksena oli 90-luvun alussa tapahtunut vihkiytyminen nunnaksi nimellä Juliana.

 

Luostarien rakentaminen

 

Samoihin aikoihin v. 1989 oli Tverin kaupungissa saatu takaisin kirkon käyttöön vanha jo 1780-luvulla rakennettu Pyhän Katariinan kirkkorakennus, jossa neuvostovallan aikana oli toiminut mm. autoverstas. Tverin ja Koshinin arkkipiispa Viktor (Oleinik) halusi perustaa Tverin kaupunkiin luostarin ja erilaisten vaiherikkaiden tapahtumien kautta v. 1992 neljä sisarta saapuivat kaupunkiin luostaria perustamaan. Silloin perustetulla luostariyhteisöllä oli käytännössä kaksi toimipistettä, Toinen Tverissä Pyhän Katariinan kirkon ympärillä ja toinen Orshassa ns. maaseutuluostarina Herran taivaaseenastumisen luostarin ympärillä. Tätä yhteisöä johtamaan määrättiin nunna Juliana.

 

Muutaman vuoden kuluttua nämä kaksi luostaria erotettiin omiksi yksiköikseen. Orshaan määrättiin igumeniaksi yksi neljästä Tveriin saapuneista sisarista, äiti Efpraksia (Inber) ja Tveriin äiti Juliana. Yhteistyö jatkui monella tavalla, sillä Tverissä oli vaikea pitää mm. karjaa, joka siirrettiin kokonaan Orshaan. Diakoniatyössä tapahtui jakaantuminen niin, että Orshaan jäi tyttöjen orpokoti ja Tveriin vanhukset, joille on tarkoitus saada aikaiseksi oma vanhainkotinsa.

 

Neljästä sisaresta oli jo kaksi igumeniaa, kun kolmaskin, äiti Larissa (Lobanova) sai v. 2000 määräyksen lähteä johtamaan Tverin kaupunkiin uudelleen avattua Kristuksen syntymisen luostaria. Sisarten määrä luostareissa oli samalla kasvanut ja Pyhän Katariinan luostarissakin on nyt n. 25 sisarta, joista nunnia n. 10.

 

Pyhän Katariinan luostari

 

Luostari toimii Tverin vanhassa kaupunginosassa, luonnonkauniilla paikalla joentörmällä, missä Tvertska-joki liittyy yhteen Venäjän valtajoista, Volgaan. Luostaria hallitsee yksi Tverin viimeisimmistä barokkityylisistä rakennuksista Pyhän Katariinan kirkko, johon vasta viime vuosina on saatu rakennettua lahjoitusvaroin kellotorni.

 

Pyhän Katariinan luostari on venäläinen kaupunkiluostari, paikassa, jossa ei aikaisemmin ole toiminut luostari vaan tavallinen seurakuntakirkko. Kaikki on pitänyt rakentaa tai muuttaa luostarikäyttöön alusta alkaen. Tällä hetkellä varsinainen luostari pitää aitojensa sisällä kirkon lisäksi sisarten asuinrakennuksen sekä muutamia talousrakennuksia, joista osa on melko huonokuntoisia. Luostarialueella asuu vielä kaksi siviiliperhettä. Toinen perhe on juuri muuttamassa, mutta toinen asuu alueella yhä.

 

Luostarissa toimii vanhainkodin lisäksi aikuisille tarkoitettu katekeettakoulu sekä lapsille tarkoitettu pyhäkoulu. Molemmissa ovat opettajina luostarin omat sisaret sekä vapaaehtoiset työntekijät. Sisaret käyvät opettamassa myös kaupungin kouluissa ja oppilaitoksissa uskontoa.

 

Luostarille kuuluu lisäksi lähistöltä kaksi muuta kirkkoa, Pyhän Sergei Radonesilaisen kirkko sekä Pyhien Marttyyrien Minan, Viktorin ja Vikentin kirkko, joita kumpaakin remontoidaan kuntoon. Pyhän Sergein kirkko on jo sisältä hieman kunnostettukin, mutta aiemmin kalavarastona toimineessa toisessa kirkossa riittää vielä töitä pitkäksi aikaa.

 

Varsinainen Pyhän Katariina (Aleksandrialaisen) pääkirkko on kunnostettu toimivaksi ja aktiiviseksi kirkoksi. Sen sivuosissa on pienet kappelit pyhitettyinä Pyhälle Nikolaokselle sekä Pyhälle Johannes Kastajalle. Palveluksia toimitetaan kirkossa säännöllisesti ja niissä toimivat pappeina useimmiten luostarin omat papit, pappismunkki Pitirim sekä mordvalainen isä Mihail tai isä Aleksi.

 

Kirkkoon on saatu lahjoituksina uusia ikoneja ja vanhoja on kunnostettu mahdollisuuksien mukaan. Puutteitakin toki on, mutta kokonaiskuva kirkosta on kaunis ja harras. Palvelukseen osallistuu paljon ihmisiä, kasteita suoritetaan säännöllisesti ja ihmisiä opastetaan ortodoksisuuteen ihmisläheisellä ja rakastettavalla tavalla. Äiti Juliana on voimakas hahmo tässäkin työssä ja hän nauttii suurta arvonantoa ja kunnioitusta kirkossakävijöiden ja kaupunkilaisten silmissä. Ympärillään hänellä on tehokas ja aikaansaava sisaristo, jolla on siviilielämästä hankittuina monia luostarissa tarvittavia taitoja. Sisaristoon kuuluu mm. kaksi lääkäriä ja opettajia.

 

Yhteistyötä yli rajojen

 

Yhteistyö ”luostarinperustajaäitien”, Julianan, Efpraksian ja Larissan välillä on saumatonta ja tehokasta. Asioissa edetään toinen toistaan tukien ja tehokas yhteistyöverkosto apunaan. Äiti Julianan suomalaisuus on tuonut mukanaan myös suomalaiset pyhiinvaeltajat ja matkailijat Tveriin ja Pyhän Katariinan luostariin. Myös sitä kautta on luostari voinut solmia hyviä yhteistyökanavia suomalaiseen yhteiskuntaan ja ortodoksiseen kirkkoon.

 

Keväällä 2004 tehdyn Suomen vierailun aikana äiti Juliana solmi kiinteitä suhteita suomalaisiin luostareihin ja kirkkokunnan vaikuttajiin. Vierailun seurauksena luostariin toimitettiin Ortaidin avustuksella mm. rollaattoreita vanhusten liikkumista helpottamaan. Yhtenä haaveena äiti Julianalla on saada mahdollisimman pian luostarinsa yhteyteen oma alueen ”terveyskeskus”, joka myös osaltaan palvelisi luostarissa jo nyt toimivaa vanhainkotia.

 

Työtä on tehty valtavasti ja tulokset näkyvät, mutta onneksi igumenia Juliana on vielä nuori, sillä työsarkaa riittää vielä pitkäksi aikaa. Tässä työssä kaikki apu on tarpeen ja mahdolliset avustamiset on helpointa ohjata perille Suomessa toimivan ortodoksisen kirkkokuntamme oman avustusjärjestön Ortaidin kautta. Tavaroiden vieminen Venäjälle on vaikeaa, tullimuodollisuudet mutkikkaita, mutta tällä hetkellä niihinkin toivotaan helpotusta juuri Ortaidin kautta.

 

Koska Venäjältä saa nykyisin monenlaista tarvittavaa tavaraa helposti jo omasta maastakin, avustuksen voi helpoiten antaa silloin rahana, näin vältytään turhilta tulli- ym. maksuilta. Tämänkin avustamisen voi parhaiten kanavoida Ortaidin kautta mainitsemalla lahjoituksen yhteydessä, että raha on tarkoitettu Pyhän Katariinan luostarille Tveriin.

 

Ortodoksisella kirkolla on Venäjällä tällä hetkellä oma sosiaalinen tilauksensa. Maan vapautuminen neuvostovallan ikeestä on luonut suuren arvotyhjiön, joka ei olekaan täyttynyt odotetulla tavalla länsitavaralla ja lännen tuomilla aatteilla. Perinteinen ja maahan oleellisesti liittyvä ortodoksinen uskonto tarjoaa hyvän mahdollisuuden oman arvomaailman selkiyttämiseen ja siinä työssä Pyhän Katariinan luostari ja muut Tverin alueen luostarit tekevät omaa todella arvokasta työtään. Tälle sosiaaliselle ja uskonnolliselle työlle ja äiti Julianan aloittamalle ja Smolenskin Jumalanäidin osoittamalle tielle toivomme kaikki Jumalan siunausta.

 

 

Hannu Pyykkönen