Poislähdön lähestyessä alkaa kaihomielikin nostaa päätään. Mitä oikeastaan jään kaipaamaan Kreikasta ? Varmasti tämä lämmin sää on pitkään päällimmäisenä kylmässä Suomessa, mutta siinäkö kaikki.

Ei varmasti, kyllä täältä kaipaa montaa asiaa. Aloitetaanpa vaikka Plakasta, Ateenan vanhasta kaupungista, sen leppoisasta, mutta elämää sykkivästä tunnelmasta. Nyt kun suurin osa aluspaitaisista turisteista on häipynyt, elämä Plakalla on muuttunut mukavammaksi. Kauppiaat eivät enää ole aggressiivisia yrittäessään myydä kaiken maailman tavaroita ohikulkijoille, paras sesonki on ohi ja nyt he vetävät henkeä. Kaupanteko on leppoisaa ja joskus todella hauskaa.

Minäkin kävin ostamassa Panagia-ikonia viisi kertaa, viitenä eri päivänä varmasti parin kolmen viikon aikana. Lopputulos oli 50 prosentin alennus. Ei hassummin ! Koko kesän olen etsinyt yhtä ja tietynlaista t-paitaa, enkä löytänyt. Nyt oli aikaa rupatella ja kysellä ja kuinka ollakaan juuri sellainen paita, jota olin halunnut, löytyi.

Kaipaan verkkaisia kävelyhetkiä lauantaisin Ermulla, keskustan kauppa- ja kävelykadulla. Kadunvierustat ovat täynnä huivien, kravattien, laukkujen ja vaikka minkälaisen tavaran myyjiä, monet heistä aasialaisia. Parilla kympillä saat heiltä tyylikkään silkkikravatin. Tosin kauppa on hieman liikkuvaista laatua, sillä aika poliisien tullessa paikalle, nyytti kasaan ja nurkan taakse.

Poliisien mentyä ohi, nyytit taas aukaistaan ja jatketaan siitä, mihin jäätiin. Usein tuntuu pelkältä kiusanteolta tuollainen poliisien käytös. Jos he todella haluavat nämä pikkukauppaa luvatta tekevät ihmiset kiinni, tekisivät sen kunnolla, eikä tuolla lailla aivan kuin turhanpäiväistä mahtiaan osoitellen. 5 minuutin kuluttua poliisien mentyä kaikki on taas samalla tavalla ja kauppa käy.

Joka lauantai kadulla on monenlaisia esiintyjiä, on soittajia, laulajia, sirkustaiteilijoita, näyttelijöitä, pantomiimia. Kaikenlasta ja melko osaavia ihmisiä kaiken lisäksi. Parhaat erottuvat heti, kun ympärille muodostuu sankka joukko kuuntelijoita tai katsojia. Samat esiintyjät saattaa tavata seuraavanakin lauantaina samoilta nurkilta ja "O Sole Mio" kajahtaa pikku-Roberinolta yhä uudestaan tunteella ja väristyksellä. Ja rahaa tulee kuin kauhalla mättäisi.

Miten mukava onkaan katselu- ja osteluretken välillä tai päätteeksi istahtaakaan ateenalaiseen katukahvilaan ja tilata tarjoilijalta joko frappe tai mia bira. Lämmin sää hivelee hipiää ja ympärillä liikkuvat ihastuttavat kohteet silmää. Hyvä ruuan tuoksu tunkeutuu nenään. Siinä tuntee kaikilla aisteilla yhtä aikaa miellyttäviä tuntemuksia, silmillä, nenällä, korvilla, suulla ja iholla. Ja mikä vielä parasta, ei ole minnekään kiire.

Kyllä myöskin kaipaan Ateenan kulttuuritarjontaa. Ei sille vedä vertoja Helsinginkään kulttuuritarjonta, Mikkelistä nyt puhumattakaan. Upeita museoita, upeita näyttelyjä ja upeita konsertteja. Lukemattomia kirkkoja täynnä silmiä hiveleviä freskoja ja ikoneja, ikonostaasin puuleikkauksia. Ja tietysti ne kivikasat, Antiikin jäänteet, kyllähän niissäkin katseltavaa on, vaikka hieman kritiikkiäkin olen antanut. Kyllä Parthenon lienee sittenkin maailman kaunein rakennus.

Vielä kaipaan kreikkalaisia toreja. Täynnä elämää ja tuoreita vihanneksia ja hedelmiä. En tiennytkään, että viinirypäleet ja appelsiinit ja monet muut tuotteet maistuvatkin noin hyviltä, kuin mitä ne täällä ovat. Ja se tunnelma, ooh, siinä suomalaiset "helppoheikit" kalpenevat kreikkalaisten "helppodimitrioksien" rinnalla. Ainakin huudossa.

Kyllä kaipaan vielä jotakin. Hyviä ruokia, perinteisiä kreikkalaisia ruokia. Kyllä pitat, suvlaki, ja giros ovat oikein maukkaita ruokia, niin kuin tsatsiki, taramokin tai vaikka dolmades, mutta kaiketi kuitenkin kolokithia gemista me rizi ke kimaa erilaisina sovellutuksina on ehdoton suosikkini. Annanpa tässä reseptin moiselle ruokalajille.

Tuossa edellä mainitussa oli vihanneksena kesäkurpitsa. Saman voi tehdä paprikalla, tomaatilla, munakoisollakin tai laita vaikka kaikkia yhdessä. Tässä ohje paprikalle:

Tarvitset seuraavat:

- 6 paprikaa
- 2 dl pitkäjyväisiä (tummaa) riisiä
- 6 dl vettä
- 3 rkl kasvisfondia
- 200 g sipulikuutioita
- 1 rkl oliiviöljyä
- tl yrttisuolaa
- tl mustapippuria
- 1 dl ruokacremeä

ja täytteeksi makusi mukaan joko
- 300 g sieniä (kanttarelleja, herkkusieniä, suppilovahveroita)
tai sitten
- sama määrä jauhelihaa, kuten tuossa alkuperäisessä ruoassa on.

Keitä riisi kypsäksi vesi-fondiseoksessa. Ruskista paloitellut sienet (tai jauheliha) öljyssä paistinpannulla. Mausta suolalla ja pippurilla ja yhdistä riisin kanssa. Sekoita mukaan ruokacreme.

Poista paprikoista (tai kesäkurpitsoista, tai munakoisosta tai tomaatista) kannat, kaavi ontoksi ja huuhtele sisuksesta pois siemenet. Täytä sieni- (tai jauheliha-) täytteellä. Edellinen täyte riittänee noin kuuteen isoon tai kahdeksaan pieneen paprikaan, Kuorruta uunissa n. 220 asteessa n. 20 minuuttia. Tarjoa kreikkalaisen salaatin (kurkkua, tomaattia, sipulia, retiisejä, viherpippuria), fetan, oliivien ja retsinan kera. Laita taustalle soimaan kaihoisa buzuki-musiikki ja nauti. Aah !

Tuossahan noita. Osasta siis voi nauttia Suomessakin, osasta ei. Kaikkea ei ole tuossa listassa vieläkään, kyllä siitä puuttuu paljon, mm. Vasso eli Vassiliki ja monta muuta, mutta ne ovat sitten taas omia tarinoitaan, joita ei kaikille voikaan kertoa.