Kaikilla asioilla on aina kääntöpuolensa. Minunkin Ateenallani.

Muistan kun jokin aika sitten Nischni-Nowgorodin venäläisten vieraillessa täällä, igumeni Kirill totesi, että "kreikkalaiset näyttävät turkkilaisilta, kaikki naiset polttavat tupakkaa ja täällä on epäsiistiä". Hieman hymyilytti tuo viimeinen arvio, kun olen joskus Venäjälläkin käynyt maisemia katselemassa, mutta ihan oikea havainto silti. Aina kun jostain löytyy tyhjä tontti, autio talo tai mikä tahansa, mitä ei käytetä pitempään aikaan, se on kohta täynnä kaikenlaista törkyä ja roskaa.

Kyllä täällä roska-autot kulkevat roskiksia tyhjentämässä ja kadunlakaisijoitakin on, mutta eihän sitä nyt tuntemattomalta tontilta voi toisen omaisuutta käydä pois korjaamassa. Taloni on linnani, on täälläkin yleinen käyttäytymismalli. Talo rakennetaan mahdollisuuksien mukaan röystäillen, vaikka vieressä olisi millainen roskakasa tahansa, sitä ei kyllä korjata.

Aikanaan ja vielä nykyäänkin monissa taloissa on keskeneräisiä osia. Katolla on usein nurkissa rautavahvisteita, jotka sojottavat ylöspäin talossa vuosikausia. Kysyessäni selitystä asiaan, sen kerrottiin olevan verotus. Talosta ei tarvitse maksaa veroa tietyn aikaa, kun se on keskeneräinen. Nyt vain näyttää käyneen niin, että keskeneräisyydestä on tainnut tulla malli talonrakentamiselle ja se kuuluu asiaan täällä ja sen alkuperäinen merkitys lienee hämärtynyt kaikilta. Mutta kerran naapurillakin on sellainen, kyllä meilläkin pitää olla.

Moni muukin asia on keskeneräistä. Kyllähän täällä Kreikassa on lähes kaikkea sitä samaa saatavilla kuin vaikka Suomessa, mutta jos se pitää asentaa tai sen pitäisi toimia johonkin, se onkin sitten eri juttu. Hissit toimivat, jos toimivat, ihan niin kuin bussitkin, kulkevat jos kulkevat, joskus aikataulussa, joskus etuajassa, joskus myöhässä, mitä väliä sillä on, kun kerran kulkevat. Kuitenkin aikataulut on printattu lähtöpisteisiin, mutta vihdoinkin selvisi, miksi niitä ei jaeta ihmisille. Eihän ole tarkoituskaan, että ne pitäisivät paikkansa.

Postista olen jo marissut aikaisemmin. Kävin katsomassa postinjakelua, kun kävin valittamassa palvelusta Vrilissian postissa. Kyllä olisi työttömäksi jääneillä Suomen postilaisilla konsultintöitä täällä riittämiin, huh, huh. Posti jaetaan periaatteessa joka arkipäivä, mutta vain periaatteessa, joskus viikossa ei ole näköjään yhtään arkipäivää. Jos sataa, on krapula, vaimo teki huonon aamupalan tai joku myy yhtä pätevä syy, jakelua ei tietenkään suoriteta ja kun posti on sitten huomenna myöhässä, se on sama, milloin sen jakaa, kun se kuitenkin on myöhässä. Paras suoritus oli kirjeellä, joka postitettiin minulle 1. luokan kirjeenä Suomesta 18.9. ja tuli perille 18.10. Tai melkein yhtä hyvä suoritus oli viikoittain ilmestyvä ja siis myös postitettava ammattilehti, joka tulee yleensä kolmen neljän lehden nipussa. Mitä sitä turhia.

Kreikassa ja etenkin Ateenassa on mielettömästi kahdenlaisia ihmisiä, poliiseja ja kerjäläisiä. Molempiin törmäilet yhtenään kulkiessasi Ateenassa. Se alkaa jo bussissa, kumpiakin voi olla siellä. Joko haitaristi soittaa ja kerjää tai joku onneton puhua paasaa kurjasta kohtalostaan tai tekeytyy mykäksi ja jakelee asian tiedoksi monisteilla ja kerjää tai joku rampa raahaa itseään sauvojen kanssa käytävää pitkin ja kerjää tai sitten poliisi pysäyttää bussin ja tarkistaa matkustajat etsiessään laittomia maahanmuuttajia. Eivät vielä ole epäilleet minua sellaiseksi, olen kai liian vaalea ja harmaa.

On ollut yllätys minulle kokea kreikkalaisten suhtautuminen demokratian ja koskemattomuuden loukkauksiin, poliisin toimintaan. Kreikkalaisen kasvot muuttuvat heti ilmeettömiksi ja hän toimii kuin robotti, ei purnaa, näyttää hyväksyvän kaiken, samalla kun minä saan pidätellä itseäni, etten joutuisi purkaukseni vuoksi vankilaan. Mutta lienee hyvä muistaa, että suurin osa aikuisväestöstä on elänyt vuosina 1967-1974, jolloin Kreikkaa hallitsi sotilasjuntta, everstit. Oli kirjarovioita, joissa poltettiin kansalle sopimatonta kirjallisuutta mm. monia maailman huippuklassikkoja, samoilla tulilla meni Beethovenin levytkin ja monta muuta, ihmisiä vangittiin mielipiteittensä vuoksi ja kidutettiin tässä demokratian alkukodissa. Eihän tuon loppumisesta tosiaankaan ole kuin reilut 25 vuotta. Tunnelma elää yhä taustalla, vaikka everstien aika on mennyt.

Aseita on kadulla valtavasti ja järeitä konetuliaseita ovatkin. Jos kuljen vaikka Omoniasta Sintagmalle Stadiouta, yhtä pääväylää pitkin, parin kilometrin matkan varrella on vähintään 10-20 konepistoolimiestä. Mitä he vahtivat, ei ihan ole minulle vielä selvinnyt, mutta jotenkin se liittyy kai rahaan, koska useimmat ovat pankkien ja monien muiden hallintovirastojen edustoilla. Lähetystöt ovat täällä kuin linnoituksia massiivisine aitoineen, piikkilankoineen tai muine esteineen ja konepistoolimiehineen. Jopa metro, konserttitalo ja moni muu demokraattisissa maissa rauhallinen kohde on raskaasti miehitetty konepistoolimiehin.

Silloin kun Ateenassa on mielenosoitus, ja niitähän täällä riittää, poliiseja on kuin Vikkilässä kissoja. Kiireestä kantapäähän aseistautuneet ja suojautuneet mellakkapoliisit ravaavat sivukatuja mielenosoittajien reitin vierillä valmiina hakkaamaan pampuillaan ja sumuttamaan kyynelkaasullaan maansa kansalaisia, omia ihmisiä. Toiminta on kyllä hyvin organisoitua, poikkeuksena moneen muuhun, ja poliisibussit kiidättävät joukkoja paikasta toiseen ja ajoittain bussit sulkevat koko kadun ja poliisit estävät kaikkien kulun sitä kautta. Siinä vaiheessa ei kenelläkään näytä olevan mitään demokraattisia oikeuksia, jos poliisin toiminta sitä edellyttää. En ihmettele tuota everstien aikaa ja sen pysyvyyttä kuitenkin nykyaikaiseksi yhteiskunnaksi luettavassa Kreikassa, jos ja kun sillä oli apunaan tuollaiset poliisivoimat. Poliisien vähyydestä ei täällä EU-Kreikassa ainakaan voi puhua, en koskaan enkä missään ole nähnyt tuollaisia joukkoja.

Lauantaina 28. lokakuuta täällä oli Ochi-päivä, Ei- päivä. Vuosina 1936-1941 Kreikkaa hallitsi sotilasdiktaattori Ioannis Metaxas ja hän kajautti ilmoille voimakkaan "ein" vastauksena Mussolinille tämän vaatiessa Kreikkaa antautumaan vuonna 1940. Siksi tuosta päivästä on tullut Kreikan toinen kansallispäivä turkkilaisvallasta vapautumisen muistopäivän 25.3. ohessa. Silloin lokakuussa koululaiset ja partiolaiset marssivat soittokuntien johdolla pitkin Ateenan katuja. Mutta miten marssivat, aivan kuin neuvostoarmeijan sotilaat voimakkaasti käsiä tahdissa heiluttaen ja jalkoja nostellen, puistatti katsoa, kun nuorisoa ajetaan tiettyyn formaattiin jo tuossa vaiheessa. Miksi ei vapaana siviilimarssina vaikka tahdissa, mutta ei sotilaallisesti ja ei uniformuissa, ei koululaisina.