Oli melkoisen sekava tunne noin puoli vuotta sitten saapua ensi kertaa Ateenaan. Muistan, kun istuin Stadioun varrella olevassa Flocafessa frappea, jääkahvia juoden, miten kauhistelin kaupungin saastaisuutta, hirvittävää meteliä, pölyä, hälinää ja kaaosta. Kun siinä kohdalla talot ovat vielä melko korkeita tuon kaiken mömmön keitos pyöri siinä ja tunkeutui jokaiseen soppeen, silmistä, nenästä, suusta ja korvista sisään. Ajattelin, "tätäkö tämä tulee nyt sitten olemaan seuraavat runsaat puoli vuotta, huh !"

Tänään olin taas Ateenassa. Ei ollut tuota samaa tunnetta enää. Kummallista ! Kuljin siellä paikasta toiseen eksymättä, tietäen, mitä pääsee minnekin. Katselin paikallisten kauppakujia ja kauppoja, hypistelin tavaroita ja jopa ostin jotain. Se tuntui jopa mukavalta. Ei kiirettä mihinkään ja silloin kun väsytti, istahdin ja otin jotain. Ei niillä kujilla häirinnyt meteli, vaikka sitä siellä oli. Liikenne oli kaoottista, mutta kumma kyllä tuntui ihan normaalilta.

Olen käynyt asioillani Ateenassa viikoittain, en ihan joka päivä, mutta 3-5 kertaa viikossa. Kun kerran on löytänyt hyvän paikan jollekin asialle, oli se sitten Internet-yhteys, ruokapaikka, kahvila tms. siellä tulee helposti käytyä useammankin kerran. Näin ajan mittaan olen sitten tutustunut niihin ihmisiin, jotka näissä paikoissa työskentelevät ja sieltä on löytynyt ihan mukavia ihmisiä kreikkalaisiksi tai paremminkin ateenalaisiksi.

Tänään kauppias, jolta olen silloin tällöin ostanut ikoneja, tarjosi kahvit. Pyysi sisälle istumaan, kysyi, juonko kahvit, "ne, mikäs siinä ", tilasi kahvit lähikahvilasta ja siinä rupateltiin maailman asiat paikalleen "krenglanniksi". Kotiin palatessani mietin, missäpä edellisen kerran oli sattunut jotain vastaavaa. Jos jätän pois laskusta ns. viran puolesta tehdyt ostosmatkat ja niiden korruptiokahvit, saakin mennä aika kauas, ennen kuin löysin vastaavaa aitoutta. Taisi olla joskus 1970-luvulla Kiteen Närsäkkälässä, jossa olin silloin kaksi vuotta töissä. Siellä kyläkauppias suhtautui asioihin suunnilleen tuon ateenalaisen kauppiaan tavoin. Hämmästyttävää ! Kiteen Närsäkkälä ja Kreikan Ateena, kummassakin voi siis kohdata ihmisen kauppiaana.

Kun läksi kahvilta kulkemaan pitkin kapeaa kujaa keskustaan päin, yhtäkkiä olin pienen kreikkalaisen parturin kohdalla. Tukka oli pitkä ja ei kun sisään ja tuolille. Siinä humahduksessa menin 35-40 vuotta elämässäni taaksepäin. Palasin johonkin Joensuuhun, hotelli Karelian vieressä olevaan parturiin Kauppakadulle, minne isä minut aina silloin tällöin vei, kun kävimme kaupungissa asioilla. Joensuun liikkeen nimeä en muista, mutta siellä minä nyt istuin vastaavassa paikassa Ateenan Plakalla, samassa vanhanaikaisessa parturituolissa, samanlaisen arvokkaan harmaahiuksisen parturimestarin käsittelyssä, samanlaisin vanhojen välineiden kanssa työskentelemässä.

Ei siinä ollut harjaa eikä fööniä, oli vain sakset, kampa ja vanha tukanleikkuukone. Kampa steriloitiin käyttämällä se spriissä, sakset ja partaveitsi liekin päällä. Saksilla olisi saanut vaikka korvani irti, sen verran suuret ne oli. Saksilla ja kammalla hoitui koko parturointi, ei siinä tarvittu harvahampaista harvennussaksia tai muita vimpaimia ja tulos oli hyvä. Viimeistely tapahtui vielä partaveitsellä ja kammalla, johon oli laitettu pumpulia. Ja vielä viime silaus Kölnin vedellä. Vau !

Kevyin askelin jatkoinkin parturista matkaa ruokapaikkaani, jossa ole käynyt syömässä viime aikoina usein. Varsinaisesti veljeni Vesa se löysi ja siitä alkaen aika Ateenan reissuillani olen syönyt siellä. Kallein ruoka maksaa 1500 GRD eli vajaat 30 FIM ja ruoka on kotitekoisen oloista ja etenkin makuista. Jos sellainen ja saman hintainen ruokapaikka olisi Suomessa kotini lähellä, söisin siellä varmasti usein. Paikka on nimeltään "Rodeo" ja se sijaitsee aivan Omonian keskusympyrän läheisyydessä, siis aivan keskustassa. Paikka ei ulkomuodollaan houkuttele, mutta ruoka on ollut aina hyvää ja mikä tärkeintä, edullista. Omistajat tuntevat minut jo ja tämä "kanta-asiakkuus" takaa hyvän ja kookkaan annoksen.

On ollut mielenkiintoista seurata Rodeon asiakaskuntaa, se vaihtelee aivan laidasta laitaan. Siellä käy syömässä lähialueen prostituoidut ja pikkurikolliset, duunarit ja kravattikaulaiset virkamiehet kiiltonahkakengissään ja koristeissaan. Ei kyllä paikan ulkomuodosta uskoisi, mutta kun hyvää saa, ei paikan kauneudella ole väliä. Siisti paikka on, siitä ei ole mitään moittimista, mutta ei nyt julkisivultaan ja kalustoltaan mikään Hilton ole. Mutta jälleen sananlasku osuu oikeaan: "Ei ole koiraa karvoihin katsomista !"

Lähellä Rodeota on yksi kahvipaikoistani, "Cafe Molinari". Se sijaitsee paikassa, mille tuttuni antoivat nimen "Stellan kukkulat". Näitä kohoumiahan Ateenassa on monia muitakin Akropoliksen ja Likavitoksen lisäksi. Sillä istuimme usein veljeni ja myöhemmin tuttujeni kanssa tai sitten yksin nautiskellen monenlaisia vilvoittavia juomia. Äsken mainittu frappe, jääkahvi on yksi niistä ja se onkin erittäin suosittu täällä Kreikassa käytetty seurustelujuoma.

Tässä sinulle frappen teko-ohje. Ota tehosekoittaja (esim. Bamix) ja aineet: hienojakoista neskahvia, maitoa, sokeria ja raikasta vettä esille. Laita sekoitusastiaan kolme reilua teelusikallista kahvia, kolme lusikallista sokeria ja tilkka maitoa sekä lasillinen vettä. Jos et voi käyttää maitoa korvaa se hyla-maidolla tai jätä pois, mutta älä jätä sokeria pois, korkeintaan jos tuntuu liian makealta, laita vähemmän. Mutta tuo kolme on oikein sopiva määrä. Sekoita tehosekoittajalla niin, että astiaan muodostuu hyvä sekoite ja siinä päällä ruskeaa vaahtoa. Laita korkeaan läpinäkyvään lasiin pari kolme jääkuutiota ja kaada sekoite lasiin sekä laita siihen vielä riittävän isoreikäinen pilli. "Ja apropo !" Siinä Sinulla vilvoittava ja virkistävä frappe.

Juomaa ei saa hotkaista yhdellä imaisulla. Kreikkalainen juo sitä vähintään 20-30 minuuttia. Pieni imaisu ja sen jälkeen pitää pyörittää pilliä lasissa eli sekoittaa juomaa ja kaapia vaahdot pois reunoilta. Kokeilepa ! Laita vielä tunnelmaa kohottamaan jotain kreikkalaista musiikkia taustalle ja shortsit jalkaan ! "Terveydeksi""Stin ijia sas" !