Kyllä nämä ilmaiset tekstiviestit ovat mukava asia ! Siis minulle. Joillekin tutuille eivät ehkä niin mukavaa, sillä olen tainnut harjoittaa melkoista viestiterroria ajoittain. Välillä joutui siskoni poikakin uhriksi, kun vieraili täällä ja lähettelin viestejä tutuille hänen kännykästään. Siinä paloi päreet ainakin Markelta ja joku muukin HIEMAN ihmetteli. Anteeksi kaikilta, jotka joutuivat tuon nykyaikaisen nörttihuumorin kohteeksi !

Syytä viestien lähettämisen ilmaisuuteen en tiedä. Se on ilmaista vain ilmeisesti Soneran asiakkaille, ei siis Radiolinjan eikä edes paikallisille kreikkalaisille, vain ns. roaming-asiakkaille. Operaattorina tulee tällöin käyttää täällä Kreikassa Telestetiä, ei Panafonia.

Mielenkiintoista tutkiskella joskus ihmisten reaktioita viesteihin. Eräänä päivänä lähetin saman viestin monelle tutulleni. "Ihmeitten aika ei ole ohi. Söin illalla keittiössä en ruokasalissa, Maria, 90 v, tarjosi oluen ja höpötti koko ajan tosin kreikaksi, mutta ymmärsin jonkin verran" kuului viesti. Miten ihmiset sitten reagoivat ?

Siskoni ihmetteli että kummakos tuo nyt keittiössä on syödä, mikä siitä ruokasalia paremman tekee. Hyvä ystäväni ihmetteli kehittynyttä kielikorvaani. Joku pohti oluen ja ymmärtämisen välistä suhdetta ja joku olinko nähnyt todella ihmeen, naisen luostarissa ja Maria vielä nimeltään.

Ihmeellä tarkoitin tuossa tuota ensinnä olutta ja toiseksi ymmärtämistä. Olutta ei tosiaankaan tarjoilla täällä normaalisti luostarin ruokalassa, kyllä se oli nyt eka kerta. Ja kun Maria sanoi minulle kreikaksi: "Ota ruokaa tuolta hellalta ja lihaa on vielä uunissa, jos sitä haluan. Ja kysyi vielä otanko oluen ja valitti että hän itse nukahtaa kolmesta oluesta", ymmärsin tuon kaiken, se se vasta ihme olikin.

Luostarissa työskentelee suuri joukko siviilejä. He ovat pääasiassa tietysti tämän toisen laitoksen, interortodoksisen keskuksen palkkalistalla, mutta siinä palvelevat luostarin väkeäkin tai itse asiassa eniten juuri heitä. Ruokalassa on Marian lisäksi kaksi muuta naista, siivoojina lienee 4-5 naista, puutarhuri ja hänellä apumies, sähkömies, toimistossa ainakin kaksi miestä ja museossa opas. Joten siviilijoukkoa on melkein 15 henkeä. Munkeista ns. työntekoon osallistuu ehkä 2-4 munkkia ja kaksi noviisia, muut ovat enemmän sitten sillä "henkisellä työsaralla".

Onkin ollut hieman hämmentävää nähdä munkkien suhtautuminen näihin siviilityöntekijöihin. Ruokalassa heitä kohdellaan kuin tarjoilijoita ja kukaan ei siivoa jälkiään pöydästä noustuaan. Muutoinkin komentelu on joskus oudon voimakasta ja ei jotenkin mielestäni kuuluisi luostarin asukkaiden toimialaan.

Mutta on täällä jotain muutakin, joka ei ole ihan tavallista luostarissa. Siitä lienen jo jotain maininnut jollain aikaisemmalla sivullani ja palaan aiheeseen ehkä vähän myöhemmin uudestaan. Nyt ei ole vielä sen aika.