Viikonvaihde on ollut melkoista juhlimista ja hässäkkää. Kaikki alkoi siitä, kun Pendelin luostarin johtajasta, igumenista, oli tulossa uusi piispa. Ateenassa kokoontui Kreikan ortodoksisen kirkon ylin päättävä elin, vajaasta kahdestakymmenestä piispasta koostuva Pyhä Synodi, joka perjantaina 13.10. suoritetussa vaalissa valitsi Igumeni Ioannis (Sakellariuksen) Termopylain piispaksi ja siitä se sitten alkoi.

Perjantaina igumenin tullessa luostariin, kirkonkellot pauhasivat ja kaikki olivat häntä vastassa. Kirkossa järjestettiin lyhyt rukoushetki asian kunniaksi. Koko luostari oli koristeltu lipuin ja viirein. Lippusalossa oli niin Kreikan kuin Bysantin kotkalippukin. Tunnelma oli kuin karnevaalissa.

Perjantai-iltana luostarissa oli noin 50 hengelle juhlaillallinen. Enpä ole ennen saanut luostarissa yhtä hyvää sapuskaa kuin silloin. Riisiä, mustekalaa, kalaa maittavin lisukkein ja juomin. Paikalla suuri joukko mustakaapuja ja pari kolme piispaakin. Illallinen alkoi ja päättyi myöhään ja harvoin on siihen aikaan yöstä nähty moista tunnelmaa luostarin pihalla.

Lauantaiaamuna oli aikainen herätys, sillä Ateenan katedraalissa piti olla jo klo 7. Pääsin munkkikuljetuksessa perille ja sain tietysti mennä heidän mukanaan paraatipaikoille kirkon etuosaan, joka oli rajattu köysin ja turvamiehin muusta kansasta. Mitään rajoituksia ei asetettu kuvaamiselleni ja siksi kuvasinkin runsaasti. Paikkani aivan arkkipiispan istuimen vieressä tai itse asiassa istuimen ja alttarin välissä antoi oivan strategisen paikan kuvata tapahtumia ja eipä tuo pieni liikkuminenkaan ketään tuntunut häiritsevän.

Paikalla oli Ateenan ja koko Kreikan arkkipiispa Kristoduloksen johdolla koko Pyhä Synodi, vajaat parikymmentä mitrapäistä, arvokkaan näköistä metropoliittaa eli hiippakuntansa piispaa. Siinä metropoliittojen selän takana sitten kuvasin ja ihmettelin upeaa tuuriani.

Piispaksi vihkimys on juhlallinen seremonia ja siihen kuului monenlaisia elementtejä. Piispakandidaatti piti puheen piispoille ja kansalle, todisti kuuliaisuuttaan arkkipiispalle ja Pyhälle Synodille, kierrätettiin alttaria ja suutelemassa ikoneja kahden metropoliitan saattamana ja lopuksi puettiin piispan asuun kansan edessä. Jokaisen asusteen tai esineen kohdalla huudettiin: Aksios ! (otollinen). Arkkipiispa lahjoitti hänelle kauniin panagian eli eräänlaisen kaulaikoniriipuksen, piispan arvomerkin. Muita piispallisia tunnusmerkkejähän ovat mm. erilainen päähine eli klobukki, piispan sauva ja tuo äsken mainittu mitra jumalanpalveluksessa eli eräänlainen kirkollinen kruunupäähine.

Pukemisen jälkeen toimitettiin liturgia loppuun ja uusi piispa toimitti siitä suuren osan. Lopuksi hän vielä jakoi kirkkokansalle kirkkoleipää eli prosforaa ja samalla otti vastaan heidän onnittelunsa. Jono oli pitkä ja tuohonkin seremoniaan kului aikaa. Kokonaisuudessaan vihkimystilaisuus palveluksineen kesti melkein 5 tuntia, joka jälkeen siirryimme juhlallisesti mustakaapujen kanssa lähistön loistohotelliin Elektra Palaceen juhlalounaalle.

Ruoka oli maittavaa ja rahoja ei oltu säästelty tarjoilussa. Olin vastikään ostanut itselleni hirvittävän sanomalehtinipun lukuseuraksi ns. kallista viiniä, makedonialaista tsantalia ja kuinka ollakaan, samaa viiniä tarjoiltiin lounaalla, joka koostui isoista katkaravuista riisipedillä, maittavista pihveistä pääruokana ja hedelmäsalaatista jälkiruokana. Välillä nostettiin maljaa ja huudettiin: aksios.

Olo oli jo väsy, kun joskus 16 maissa pääsin taas munkkikuljetuksessa takaisin luostariin, mutta aikaa ei jäänyt paljoa lepäämiseen, kun jo uudet tilaisuudet odottivat. Mahtavin kirkonkellojen soitoin klo 18 alkoi kirkossa palvelus luostarin väelle ja kyläläisille, joka jatkui hulppeana iltajuhlana luostarin edustustiloissa.

Iltajuhlastakaan ei mitään puuttunut. Oli jos jonkinlaista lihaa erilaisissa muodoissa, kreikkalaisia piirakoita ja pasteijoita, kreikkalaista voileipäkakkua, leikkeleitä ja vaikka mitä, monenlaisia ihania leivoksia unohtamatta. Juomat vaihtelivat vedestä erilaisten limpparien, oluen ja viinin kautta metaxaan, joten vara oli valita. Ja ihmisiä oli tupaten täynnä, mutta kuitenkin sanoisin kohtuullisesti.

Varsinaisten vieraiden mentyä, talonväki ja parhaat ystävät jäivät vielä istumaan iltaa ja johonkin epämääräiseen aikaan tuli kai käytyä nukkumaankin. Näin tuli siis perusteellisesti juhlittua uutta piispaa, Termopylain Johannesta, Pendelin luostarin ja sen interortodoksisen keskuksen johtajaa. Omaa hiippakuntaa hänellä ei ole, vaan tehtävänä on johtaa noita kahta laitosta.

Piispojahan Kreikassa on pilvin pimein, kaiketi vajaa sata metropoliittaa (mukaan lukien jotkut Kreikan saarien metropoliitoista, jotka kuuluvat ekumeenisen patriarkan alaisuuteen) ja muita piispoja vielä lisäksi. Lieneekö kokonaismäärä jossain sadan tienoilla tai hieman yli, en tiedä varmaksi. Meillä Suomessahan ortodoksisia piispoja on vain neljä: arkkipiispa (Karjalan ja koko Suomen arkkipiispa Johannes), kaksi metropoliittaa (Helsingin metropoliitta Leo ja Oulun metropoliitta Ambrosius) ja yksi piispa (Joensuun piispa Panteleimon).

Vaikka piispoja on, ei vihkimyksiä kuitenkaan niin kovin usein tapahdu. Piispathan valitaan täälläkin eliniäksi. Siten pääseminen tähän tilaisuuteen oli todella upea kokemus, josta taas riittää juttua aikanaan lapsenlapsillekin, "siis silloin kun ukki oli piispaa tekemässä Kreikassa".