Tietoisuus tulevasta Suomeen paluusta yhdessä riittävän pitkän ulkomailla oleskelun kanssa on selvästi laukaisemassa minulla jonkin asteista ikävän kaipuuta ja turhautunutta oloa. Digi-kameran särkyminen ja sen viipyminen huollossa jo kolme viikkoa on myös tuonut toimettomuutta. En ole voinut lähteä minnekään kauemmas, kun kamera on huollossa ja enkä ole voinut jostain syystä edes etsiä uusia kuvauskohteita täältä lähempääkään.

Kreikan postin hidas kulku on ruvennut myös risomaan. Posti tulee milloin sattuu, jos tulee. Kusti siis polkee, jos sattuu olemaan sillä päällä.

Sääkin on ruvennut muuttumaan syksyisemmäksi täälläkin. Kun huoneessa ei ole toimivaa lämmitystä, joskus yöllä on ollut jopa vilpoisaa nukkua. Lakana peittona on jo jonkun päivää vaihtunut lämpimään vilttiin, jonka alta ei tee aamulla heti mieli nousta ylös.

Aikani on siis kulunut kirjoittelussa ja kirjojen lukemisessa, ihan hyvissä harrastuksissa kyllä, mutta jotain vaihtelua tässä kai tarvitsisin. Ajallisesti Matkani alkaa mitä ilmeisemmin olla yhdessä taitekohdassaan ja alan kaiketi kaivata jo jotain hieman pysyvämpää ja tietyllä tavalla turvallisempaa oloa.

Paljon on Matkalta jo tässä vaiheessa mukaani tarttunut kokemuksia, elämyksiä, uusia ihmissuhteita ja etenkin oppia ja muuttuneita elämänarvoja. Entinen tammikuussa Matkalle lähtenyt Hannu (vaikkakin täällä Ioannis) on varmasti muuttunut melkoisesti monessa mielessä, uskoisin että hyvään suuntaan. Entinen "Järki-Hannu" on selvästi menossa taaemmaksi ja "Tunne-Hannu" ottanut tilaa enemmän.

Mielenkiintoista nähdä, miten tuo "Tunne-Hannu" selviää normaalista leipätyöstään, jossa ei oikein ole ollut sijaa tunteiluille. Muutoinkin tuntuu mielenkiintoiselta palata takaisin työhönsä, josta en ole kuullut paljoakaan koko vapauden aikana ja josta en turvallisen sijaisen hoitaessa töitä ole edes tarvinnut olla kovin kiinnostunut. Ei minua huolestuta vuoden aikana tapahtuneiden laki-, säädös-, ym. työmuutosten omaksuminen, enemmän huolestuttaa vuoden aikana tapahtuneiden henkilökohtaisten muutosteni ja tulevan todellisuuden törmääminen.

Toivottavasti tuo muuttunut Hannu on kuitenkin myönteisesti muuttunut Hannu myös suhteessa lähiympäristööni. Sitä on vaikea itse arvioida ja sen näkee kyllä sitten aikanaan. Toivottavasti mikään ulkoinen paine tai muu seikka ei saa minua kuitenkaan palaamaan entiseen muottiin. Toivottavasti minusta ei tule viimeisten eläkevuosien odottelijaa, joka vain odottaa sen suuren vapauden koittamista ja joka ei isommalti enää panosta työhön ja työyhteisöön. Toivoisin päinvastaista, nimenomaan yhteisöön panostajaa, joka omalla elämän asenteellani voisin ottaa turhia huolia ja paineita pois työyhteisöni muilta jäseniltä.

Toivottavasti muuttunut Hannu näkyy ja tuntuu myös siviilielämässäni. Toivottavasti osaan arvostaa oikeita asioita elämässäni ja karsia joutavat pois. Toivottavasti pystyn korjaamaan edes joitain tekemiäni virheitä elämässäni ja muuttamaan elon suuntaa joiltain osin noissa tapauksissa. Toivottavasti osaan paremmin tulevaisuudessa antaa aikaa itselleni ja läheisimmilleni.

Varmasti arvostan joitain asioita eritavalla kuin ennen. Yksi sellainen on mm. ystävyys. Matkan aikana ovat ystävät erottuneet joukosta ja laulun sanoin: turhat tuttavat jääneet pois. Se on ollut kipeääkin, mutta samalla opettavaa. Se on opettanut arvostamaan Ystävää ja pitämään huolta Ystävyydestä. Tuon taidon olisin tarvinnut jo vuosia, vuosia sitten, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan.

Toinen johon arvostus Matkan aikana on selvästi muuttunut on raha. Kun olen elänyt kuukausia ilman monia jokapäiväisiä turhia hyödykkeitä, melko alkeellista elämää munkin keljassa, tullut toimeen varsin niukalla budjetilla, miksi en siirtäisi noita oppimiani asioita tulevaan elämääni myös Suomessa. Ei se tarkoita harkitsematonta asketismia ja turhaa tai turhassa säästämistä, vaan sitä, että oppii ymmärtämään, ettei rahalla saa kaikkea ja monen sellaisen saa ilmaiseksi, mitä rahalla ei saa ollenkaan.

Tuollaisia ajatuksia on tässä odotellessa syntynyt ja niitä olen muiden ajatusten kera pohdiskellut. Saa nyt sitten nähdä, mitä on jäljellä vaikka vuoden kuluttua noistakin ajatuksista. Toivottavasti paljon !