Moni Pendelis, 21.9.2000

Hallittu kaaos


Kalimera


Olematta suuremmalti naisautoilijoiden ilkkuja, minulle muodostui Sveitsissä ollessani vankka käsitys ranskalaisista naisautoilijoista, joita pyrin välttelemään mahdollisuuksien mukaan liikenteessä. Useimmille heistä oli lisäksi omasta hyvinvoinnistaan huolehtivan puolison toimesta annettu riittävän iso maasturi tai tila-auto karjapuskureineen ajettavaksi, ettei mahdollisissa ja useimmiten tulevissa onnettomuuksissa kuljettaja, siis tämän puolison ruuanlaittaja ja lastenhoitaja loukkaantunut, vaan loukkaantuja yleensä oli toinen osapuoli.

Nämäkin käsitykset ovat tuntuneet todella laimeilta seuratessani kreikkalaista liikennettä ja liikennekulttuuria täällä Ateenassa. Eikä täällä eroa ole kuljettajan sukupuolella tai jos on mieluummin silloin naiskuljettajien eduksi. Tässä muutamia ohjeita mahdollisille Ateenan vierailijoille.

Stop-merkki ei täällä tarkoita samaa kuin Suomessa. Täällä sen merkitys on lähinnä: hiljennä vähän, jos on muuta liikennettä. Yleensä kahden auton kohdatessa suurin voittaa ja saa ajaa merkistä huolimatta, jalankulkijoita ja pyöräilijöitä ei lasketa.

Punainen liikennevalo taasen tarkoittaa täällä: varo vähän ettei jää useampaa jalankulkijaa auton alle. Siksi moniin keskustan risteyksiin onkin laitettu liikennepoliisit pilleineen takaamaan jalankulkijoille edes jonkunlaisen mahdollisuuden päästä ruuhka-aikana kadun yli. Tämä poliisien pillikuoroketju on muuten melkoinen kokemus parhaimpaan liikenneruuhka-aikaan iltapäivällä. Kun liikenteen melu on jo valmiiksi melkoinen ja kalabaliikki sen mukainen, poliisi keuhkot riekaleina kaiken pölyn ja pakokaasujen keskellä puhaltelee hikisessä pätsissä tehokkaasti pilliinsä.

Tehokkain liikkumismuoto täällä on muuten "surffipyörä " eli moottoripyörä tai skootteri. Sillä voi huoleti ajella kadulla mihin suuntaan tahansa autojen väleissä ja jalkakäytävilläkin ja kypäräpakosta huolimatta ilman hikistä kypärää.

Hirvittää, jos saisin sairauskohtauksen keskellä Ateenaa ruuhka-aikaan. Ambulanssilla menisi liikennevaloissa ja ruuhkassa seisoessa seisoessa monta tuntia päästä potilaan luokse ja saada hänet sitten sairaalaan tai ensiapuun. Parhaimmillaan olen käyttänyt noin viiden kilometrin matkaan bussilla noin tunnin. Pendelistä lentokentälle (olisiko noin 30-40 km) pitää varata aikaa normaalisti noin 3 tuntia, ruuhka-aikana jopa 5 tuntia.

Liikennettä Ateenan keskusliikenneympyrässä, Omoniassa, voisi kuvata sanalla hallittu kaaos. Vaikutelma on sama kun katselet muurahaispesän eläjiä, nehän liikkuvat meistä aivan mielivaltaisen oloisesti, mutta kuitenkin tietäen tarkasti, minne mennä ja kukin omalla vuorollaan. Samoin on Omaniassa ja monessa muussa kreikkalaisessa liikenteen solmukohdassa. Mitkään länsimaiset säännöt eivät siellä päde ja niitä noudattava kuolee kauhusta tai on tientukkona kaikille. Silti kaoottisuuden keskellä on jotain sääntöjä, jotka tosin ovat liukuvia. On siis olemassa säännön ala- ja yläraja, minimi ja maksimi: mitä voit ja saatat tehdä ylittäessäsi, rikkoessasi normin, säännön, ilman että toinen hermostuu. Tämän oppiminen ei tapahdu hetkessä ja muunmaalainen pysyköön siis poissa Ateenan liikenteestä.

Uusissa autoissa on suunnilleen samanlainen varustus kuin vaikka esim. Suomessa, mutta niitä käytetään täällä aivan eri tavalla. Vanhoista autoista on turhat varusteet ja osa pelleistäkin karsittu pois. Tärkeimpiä auton varusteita ovat äänimerkki ja hätävilkku ja tarpeettomimpia valot ja suuntamerkki. Äänimerkkiä käytetään kaikissa tunnetiloissa, ilossa ja surussa, keljutuksessa ja myönteiden tunteiden jyllätessä, tervehdyksenä ja vinoiluna. Joissakin kaupungeissa äänimerkin käyttö on kielletty liikennemerkeillä, mutta se koskee vain ulkomaalaisia.

Hätävilkku korvaa täällä suuntamerkin, jarruvalot ja monta muuta asiaa. Katujen varret ovat täynnä hätävilkut päällä olevia autoja pysäköitynä mitä ihmeellisimpiin paikkoihin. Jalkakäytäväthän eivät täällä ole tehty jalankulkijoita varten, vaan autojen parkkipaikoiksi, ettei niiden tarvitsisi pysäköidä kadulle. Silloin kun vaikka suomalainen laittaa suuntamerkin päälle, täällä rapsataan hätävilkku päälle ja voidaan siis kääntyä jompaankumpaan tai kumpaankin suuntaan, ilmeisesti auringon valon ohjaamina, kuten ampiaiset.

Ohittaa täällä saa miltä puolelta hyvänsä ja tarvittaessa jalkakäytävänkin kautta, jos joku ei liiku liikenteessä riittävän nopeasti. Numeroilla esitetyt liikenteen nopeusrajoitukset osoittavat täällä ilmeisesti vaadittavan miniminopeuden eikä rajoitusta. Ja kun kadulla on kolme kaistaa ja niiden väleissä moottoripyörien pikakaistat, joilla mitkään rajoitukset eivät päde, kadun ylittäminen on aina mielenkiintoinen seikkailu.

Liikkuminen bussilla on täällä halpaa, mutta ei kovin nopeaa. Jos ongelmia ei aiheuta liikenneruuhkat, sen voi aiheuttaa kuljettaja, sillä osalle kuskeja tärkeintä on ajaa reitti läpi kuin ottaa kyytiin matkustajia. Joskus reittibussi saattaa ajaa eri reittiä, kuin mitä on määrätty, mutta sattuuhan sitä isossa kaupungissa !

Taksilla liikkuminen on yhtä hidasta tai nopeaa kuin millä muulla autolla tahansa. Jos olet erilaisesta kreikkalaisesta mimiikasta huolimatta onnistunut saamaan taksin, se on yleensä halpaa (paitsi tyhmille turisteille) ja epäterveellistä. Jos kyydissä ei ole toista tupakoivaa matkustajaa menossa siis samaan suuntaan ja maksaen oman kyytinsä erikseen, ei siis jakaen kuluja sinun kanssasi, niin kuljettaja sauhuttelee tupakkaansa koko ajomatkan. Mimiikasta sen verran, että suomalaisen tunnistama miiminen "EI" on täällä: no siitä vain hyppää kyytiin ja taksimiesten mimiikan suomalaiselta vaikuttava "KYLLÄ ": suksi suolle. Siinä on moni länsimaalainen jäänyt taksikyydittä noita merkkejä tulkitessaan.

Lohdutuksena voinee kuitenkin sanoa, että veljeni piti ateenalaista liikennettä sivistyneenä ja lähes EU-direktiivien mukaisena vierailtuaan äsken Konstantinopolissa Turkissa. Yhteistä molemmille lienee hallittu kaaos, mutta turkkilaisessa liikenteessä ei selviä jalankulkijakaan selvin päin ja taksissa liikkuvan on käytävä ensin baaritiskillä. Toinen etu näiden molempien kaupunkien liikenteestä ja ruuhkasta oli veljelleni, ettei hän kertomansa mukaan enää koskaan valita Suomen ja Ruotsin liikenneruuhkia.

Ioannis


P.S. Digi-kamerani meni rikki Meteorassa ja on nyt Portugalissa korjattavana. Saanen sen sieltä lokakuun alussa ja sitten saattaa taas sivuillani olla uusia kuviakin. Nyt olkoon siis kuvaton sivu, sulje silmäsi ja kuvittele.



| Matkapäiväkirjani etusivu | Sisällysluettelo | Seuraavalle sivulle |