Kuuma ilmasto alkoi ottaa koville. Elämä noin 40-45 asteen lämmössä oli kuin eläisi huonosti lämmitetyssä saunassa. Siispä lasteni kanssa Kreikan saariston vilvoittavien vesien äärelle.

Poikani ja heidän ystävänsä lensivät Kos-saarelle, josta varasin etukäteen meille miellyttävän hotellin meren rannalta ja lomailu saattoi alkaa. Ja kyllähän elämä siellä aina luostarielämän voitti, vaikka kaikkeen kyllästyy aikanaan. Vilvoittavien vesien lisäksi tutustuimme pyöräillen Kosin kuuluisaan kuumaan lähteeseen, jossa vesi tuli vuoresta noin +50 asteisena merestä kivillä erotettuun "altaaseen". Ajelimme skoottereilla saaren toiseen päähän viehättävään ja turisteista vapaaseen laguuniin ja nautimme hyvästä kreikkalaisesta ruuasta ja juomista.

Kun kaikesta ole saatu "tarpeeksi", menimme laivalla Ateenaan ja jatkoimme tutustumista Ateenan kohteisiin, joita siellä riittää. Välillä kerkisimme jopa hieman juhlimaan synttäreitäkin, vaikka pääjuhla vietettiinkin sitten Sveitsissä, jonne lensimme kuumuutta pakoon.

Linnanjuhlat ja muuta mukavaa Sveitsissä, sieltä Sveitsin, Saksan, Tanskan ja Ruotsin läpi lautalle välillä toki pysähtyen ja osallistuen mm. Grossenbrodenin kyläjuhlille tai Kööpenhaminan Tivoliin tutustuen. Muutama päivä Ruotsissa Tukholman nähtävyyksiin tutustuen ja sitten vihdoinkin Suomeen. Hieman yli 6 kuukautta edellisestä olostani olikin jo ennättänyt vierähtää.

Tulo Suomeen kuin myös Sveitsiin oli hieman hämmentävää, en oikein tiennyt, tulinko kotiin vai en. Loppupäätelmä on ollut: en tullut kotiin ja jopa Sveitsi tuntui alkuun enemmän kodilta kuin Suomi. Todella hämmentävää !

Päivät Suomessa ovatkin kuluneet vauhdilla. Olen yrittänyt kuroa umpeen käyttämättä jäänyttä saunakiintiötäni kylpemällä niin usein kuin se on ollut mahdollista, parhaimmillaan kahdesti päivässä. Myös ruisleipäkiintiöni on täyttynyt päivittäisillä leipäpalasilla, Samoin monet reissun päällä kaipaamani suomalaiset perinneruuat, kuten lanttukukko, kukkoset eli pyöröt, karjalanpiirakat ovat maistuneet hyvin. Vielä on syömättä kaalilaatikko ja kaalikeitto, mutta ennen paluuta nekin tulevat varmasti koettua.

Mielenkiintoista oli havaita joutuvansa tai pääsevänsä Suomessakin samanlaisiin harvinaisiin tilaisuuksiin kuin Kreikassa. Elokuun alussa oli ensin Saarivaaran tsasounan praasniekkajuhla, jossa erilaisten tapahtumien jälkeen havaitsin 30 sekunnin varoitusajalla olevani juhlapuhujana muitten "ulkomaalaisten", puolalaisen teologin ja venäläisen taiteilijan kanssa. Mutta sain syödä mahani täyteen herkullisia, paikallisia kukkosia munavoin kanssa, nam !

Seuraavana päivänä sain osallistua Suomessa harvinaiseen tilaisuuteen, kun ystäväni isä Jussi Parviainen vihittiin Valamossa pappismunkki Johannekseksi vaikuttavassa arkkipiispa Johanneksen toimittamassa seremoniassa. Jälleen kerran sain kysyä: "Mikä on nimesi, veli ?" Nyt vain Suomessa ja suomeksi.

Kaikki muutkin mahdolliset "must"-paikat ovat lyhyen oleskelun aikana tulleet koluttua: saunominen Saimaalla kesämökillä, laivaretki ystäväni Pepen laivalla Saimaalla ja jopa vierailu lapsuuteni muistomaisemissa Venäjän rajan tuntumassa Tsiikonmyllyllä. Juhlimistakin on ollut sopivasti, jotta olisi sitten edes jotain katumista luostarissa syksyn aikana. Mukavaa oli tavata nuoruuteni Joensuun aikaisia "kulman kundeja" ja viettää mukava saunailta heidän kanssaan.

Suunnitelmissa on lähteä elokuussa takaisin kotiin Kreikkaan. Ensin Ruotsiin ja sieltä lentämällä Ateenaan. Toivottavasti helteet ovat silloin jo hellittäneet otettaan ja mukava noin 30 asteen lämpö toivottaa palaajan kotiin.