Elämä vuoden vaihteen jälkeen on ollut melko erilaista monelle tapaa. Yksi suurimmista muutoksista on koskenut suhdettani mediaan. Suomessa oli median suurkuluttaja, päivittäin luin vähintään kaksi sanomalehteä, paikallisen Länsi-Savon ja valtakunnallisen Helsingin Sanomat, televisiosta seurasin ainakin kahden eri kanavan uutiset ja Internettiä sähköposteineen käytin lähes päivittäin.

Sveitsi oli eräänlainen pehmyt lasku erilaiseen media- elämään. Siellä saatoin lukea joitain vieraskielisiä sanomalehtiä, mutta suurimmaksi osaksi ne olivat minulle vierasta ranskankieltä, joten lukeminen jäi usein vain säätietojen katselemiseksi. Televisiota en katsellut Sveitsissä ollenkaan ja radiosta kuuntelin illalla joskus klo 22 uutiset Suomesta lyhytaaltokanavalta. Internet oli sitten kyllä käytettävissä vaikka päivittäin.

Täällä Kreikassa tilanne on täysin erilainen. Yli kuukauteen en ole lukenut lehtiä, muutamaa Athens News-lehteä lukuun ottamatta, televisiota en ole katsellut enkä radiota kuunnellut. Internetistäkään en ole voinut uutisia seurata. Aika on siis pysähtynyt jonnekin toukokuun alkupäiviin ja sen jälkeisistä asioista maailmalla tai Suomessa minulla ei ole paljoa käsitystä. Ainut päivittäinen viestintäväline on ollut matkapuhelimen tekstiviestit, jotka ovat täällä Kreikassa ilmaisia vastaanottaa ja jopa lähettää meille suomalaisille (kunhan vain on oikea suomalainen operaattori ja oikea kreikkalainen).

En tiedä miten on käynyt Malesian/Filippiinien panttivankien, en tiedä yhtään mitään Suomen tapahtumista ja kumma kyllä, olen yhä hengissä ja suhteellisen hyvissä sielun ja ruumiin voimissa, kenties paremmassa kuin aikaisemmin.

Paikallisia uutisia kyllä kuulee, vaikkei mitään lehtiä lukisikaan. Tosin ne ovat omalla tavallaan värittyneitä, kun ne kuulee munkeilta. Tämän hetkisen todella kuuman ja helteisen sään lisäksi keskustelussa on viime päivinä ollut kreikkalainen ID- eli henkilökortti. Täällähän ID -kortissa on normaalien tietojen lisäksi mm. ammatti, etninen ryhmä, uskonto, veriryhmä ja sormenjälkikin. Nyt hallitus suunnittelee EU- säännösten mukaista ID -korttia, josta ei näy uskontokaan ja siitä on Kreikan ortodoksinen kirkko suuttunut niin, että käynnissä on melkein pyhä sota.

Kreikkalaisille uskonto ja kansa ovat yksi ja sama asia. Ilman uskontoa ei olisi kansaa ja ilman kansaa ei olisi uskontoa. Uskonto ja nimenomaan ortodoksinen uskonto on oleellinen osa kreikkalaista identiteettiä ja sen tiedon poistaminen ID -kortista koetaan lähes paholaisen juonitteluksi. Tilannetta pahensi EU antamalla aikanaan jokunen aika sitten Kreikalle joksikin sisäiseksi kansallisuusnumerokseen EU:ssa numeron 666, Raamatussa mainittu Paholaisen luvun. Nyt siis keskustellaan ovatko ihmiset täällä ensisijaisesti ortodokseja vai eurooppalaisia ja menettävätkö he ortodoksisen identiteettinsä ja osan kansallistakin identiteettiä, jos tuo uskontotieto poistuu ID -kortista.

Tällaisessa pysähtyneessä ajassa siis nyt elän. Olen miettinyt, kärsinkö tilanteesta vai en ja vaaka on kyllä kallistunut tuon "en" -vaihtoehdon puolelle. Tosin samalla kauhistuttaa ajatus, että kai täältä joskus on takaisinkin palattava ja entäs sitten, kun en tiedä maailman asioista mitään. Mutta samalla tietysti kauhistuttaa moni muukin uudelleen asioihin perehtyminen, joka Suomessa on edessä, joten eiköhän nuo siinä samassa sopassa menne.

Mielenkiintoista on aikanaan nähdä, kuinka kauan tämä tilanne jatkuu Suomessa, tilaanko sanomalehden jälleen, alistunko taas TV:n orjaksi jne. Selvästi olen huomannut lähettäväni täältä Kreikasta noita ilmaisia tekstiviestejä tuttavilleni Suomeen lähes häiriköinniksi asti. Tyhjiö on siis täyttynyt jollain korvikemediavälineellä, miten käy Suomessa, sen aika näyttää.