Kaikilla meillä lienee jonkinlainen kuva luostarista ja sen asukkaista, munkeista tai naisluostarissa nunnista. Luulen, että useimmilla meistä tuo kuva on melko idealistinen ja ihanteellinen, kuva miehistä tai naisista rukoilemassa päivät pitkät ja välillä työntekoa. Kuva hurskaista ja hyveellisistä ihmisistä, jotka ovat luopuneet maallisen elämän riennoista hiljentyäkseen rukoukselle ja Jumalan palvelemiselle.

Tuollaistahan se kai kauneimmillaan on, mutta arkitodellisuus on monesti luostarissakin toisenlainen, arkisempi. Minulla on ollut ilo tutustua sekä suomalaisiin luostareihin (Valamo, Lintula) että joihinkin venäläisiin luostareihin (Konevitsa, Vanha Valamo, Petseri) ja jopa yhteen virolaiseen luostariin (Pyhtitsa). Kultturelliset erot ovat melkoisia, erot pitkälti johtuvat omasta kansallisesta identiteetistä kuin myös ortodoksisen uskonnon erilaisista painotuksista ja ulkoisista muodoista.

Jos vierailee peräjälkeen venäläisessä, kreikkalaisessa ja suomalaisessa liturgiassa (päiväjumalanpalveluksessa), eron huomaa jo siinä, ei siis ihme, että luostareissakin. Itse pidin aiemmin suomalaista luostaria liberaaleimpana ja kreikkalaista konservatiivisimpana, nyt ajattelen jo toisin. Tosin tämä kreikkalainen luostari, jossa nyt elän, ei ehkä ole tyypillisin kreikkalainen luostari arvioiden tekoon.

Kerronpa hieman tyypillisestä päivästä "munkkina" täällä Pendelissä. Päivä alkaa aamulla noin klo 6:45 ensin varovaisilla merkkiäänillä, jossa hakataan noin parin metrin mittaista isoa riimuista riippuvaa lautaa tietynlaisella rytmillä. Siitä soittaja siirtyy heti kohta pieneen kelloon ja metallipalaseen, joilla herätys jatkuu ja lopuksi hän noin klo 6:506:55 soittaa luostarin kellotornin kelloja riittävän kovaa, että jokainen varmasti herää. Herätyskelloa ei tarvita !

Soitto on merkki alkavasta aamupalveluksesta, joka siis alkaa noin klo 7:00 ja kestää puolisen tuntia. Munkeilla ei aamiaista ole, vierailijat voivat halutessaan mennä keittiöön aamuteelle ja leivälle palveluksen jälkeen. Silloin kun on liturgia (lauantaisin, sunnuntaisin ja juhlapäivinä) palvelus kestää huomattavasti kauemmin, aamupalveluksen kera jonnekin lähelle puolta päivää.

Arkisin aamupalveluksen jälkeen alkaa työskentelyaika, kuka tekee mitäkin. Osa munkeista menee töihin piispan kansliaan, osa luostarin kansliaan, osa jonnekin seurakuntaan, osa jää luostariin, osa opiskelee yliopistossa ja osa tekee joitain pikkuaskareita. Tämä jakso kestää klo 13:00 asti, jolloin on lounas. Reilun puolentunnin lounaan jälkeen alkaa siesta, joka näyttää olevan varsin venyvä aikamääre täällä. Normaalia lienee noin parin tunnin lepo ruuan jälkeen ja jossain klo 16:00 maissa voi sitten tehdä jotain pientä askaretta vaikka opiskelua.

Klo 17:45 toistuu aamuinen erilaisten soittojen ketju, sillä klo 18:00 alkaa ehtoopalvelus (jonka moni luterilainen vahingossa lukee usein väärin ehtoollispalvelukseksi, jota se ei siis ole). Sen kesto on taas noin puolituntia. Palvelun jälkeen näyttäisi olevan vapaata suurimmalla osalla illalliseen asti, joka alkaa klo 20:00. Luostarin portit sulkeutuvat klo 22:30 ja ellei ole avainta (kuten minulla ei vieläkään), pitää siis tulla ajoissa kotiin.

Melko säänneltyähän tuo elämä on, jos sen noin elää. Kuitenkin kaikki munkit eivät osallistu jostain syystä kaikkiin palveluksiin, mukana on vain toimittajat ja kuorossa laulavat. Edes sunnuntain liturgiassa eivät kaikki ole paikalla, se oli minulle yllätys. Tosin paikallaoloa kirkossa ei vaadita kuullakseen liturgian, se tulee kovaäänisten kautta kovaa koko luostarialueelle ulos kaikkien kuultavaksi.

Lauantaisin ja sunnuntaisin kirkko on muutenkin täynnä Palaio Pendelin kylän ihmisiä. Kirkossa on normaalisti paljon ihmisiä ja tämä ei ole edes kylän ainoa kirkko, muissakin on sama juttu, paljon ihmisiä. Viikonloppuisin on muutenkin huisketta luostarissa, sillä tämä on suosittu kastepaikka, jossa lapset kastetaan ja suku voi juhlia uutta ortodoksia. Parhaimmillaan viikonlopun aikana saattaa olla puolenkymmentä kastetta ja jokaisessa omat vieraansa, joten aika levotonta aikaa nuo viikonloput täällä luostarissa ovat. Tosin kastajia riittää, sillä pappismunkkeja luostarissa on useita ja he vuorollaan toimittavat kastetoimituksia.

Tuollaiselta siis näyttää parin viikon tarkastelun jälkeen olevan kreikkalaisen munkin päivä. Fyysisesti ei kovin rasittavaa ainakaan täällä, jossa kaiken ruumiillisen työn tekevät muut kuin munkit. Mutta kuten sanoin, tämä ei ole ehkä paras vertailukohde, sillä luostarin yhteydessä toimii yksi Kreikan ortodoksisista keskuksista, joka kenties tekee paikasta hieman normaalista poikkeavan.