Pendeli, 11.5.2000

Luostarielämää


Kristus nousi kuolleista ! Totisesti nousi !


Rankka ja hikinen muutto Sveitsistä Kreikkaan on onnellisesti takana. Jos lie ylikiloja vyötärön ympärillä, niin oli matkatavaroissakin. Mutta kun piti viedä kerralla niin kesä- kuin talvivaatteetkin, ei ollut vaihtoehtoa. Onneksi selvisin melko pienellä ylipainomaksulla, sillä laitoin laukut täyteen Kansainvälisen Punaisen Ristin teippejä, joilla kiinnitin laukkuvyöt ja suljin lukot.

Veli Kristos (Hristos) Pyhän Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen muistolle pyhitetystä Pendelin luostarista oli lähetetty minua vastaan ja pääsin turvallisesti ja nopeasti, erikoisrekisterikilvillä varustetulla (kilvissä on vain kirjaimet IMP eli Iera Moni Pendelis) autolla luostariin keskiviikkona 10.5. iltapäivällä.

Siitäpä alkaen onkin sitten riittänyt ihmettelemistä. Mikään ei ole kuin Sveitsissä Bosseyssa. Kuvaava esimerkki voisi olla vaikka seuraava: Bosseyssa minulla ei ollut syviä lautasia, vain matalia. Täällä on pelkästään syviä ja aseina haarukka ja puukko.

Olosuhteet elämälleni ovat paremmat kuin ennakkoon odotin, mutta kyllä kulttuurishokki silti on ollut valtava. Elämäntyyli rikkaassa Sveitsissä on totaalisesti erilaista kuin kreikkalaisessa luostarissa. Mutta onpa ainakin tarinoita kerrottavana (toivottavasti aikanaan) myös lapsenlapsille.

Elämäni oli aikatauluista vapaata Sveitsissä, söin kun oli nälkä (sillä tein itse ruuan), nukuin kun nukutti jne. Täällä elämääni rytmittävät päivittäiset jumalanpalvelukset, ruokailu ja siesta. Melkoinen muutos !

Luostari sijaitsee noin 20 km päässä Ateenasta suunnilleen itään päin Pendeli vuorilla, josta aikanaan louhittiin suurin osa antiikin Kreikan marmorista. Tämä näkyy tässä vanhassa luostarissakin siten, että kaikki mahdollinen on valkoista marmoria. Upeaa !

Ruokailu tapahtuu samassa tilassa veljestön kanssa ja on helppoa: ruoka tuodaan valmiina eteen juomineen ja tyhjät lautaset raivataan pois pöydältä ja tiskataan muiden toimesta. Ruoka on yksinkertaista, mutta samalla maittavaa ja sitä on riittävästi. Ruuan yhteydessä on aina valkoviiniä ja sitäkin riittävästi. Leipä on aina juuri paistettua ja myös riittävästi. Lopputulos: minäkin näytän kohta munkilta tai alkoholisoidun. Pitää päästä silloin tällöin ulos ravintolaan syömään normaalia ruokaa veitsellä ja haarukalla ja höysteeksi otan muuten oluen.

Muutenkin elämä helpponi. Viiden huoneen, kylppärin ja kahden WC:n Sveitsin paritaloasuntoni vaihtui noin 4 m kertaa 3 m suuruiseen huoneeseen, munkkikeljaan, jossa on suihku ja WC. Siivous, lakanoiden ja pyyhkeiden vaihto ja pesu tulee talon puolesta, samoin luostarin pyykkärit pesevät pyykkini. Itse asiassa kaiken, minkä tarvitsen (paperin printteriini, kirjekuoret, jatkoroikat jne.) tulee luostarilta. Aika helppoa elämää, tottuukohan siihen !

Maanantaina pääsen mukaan seremoniaan, jossa veli Kristos vihitään munkkeuteen, ainutlaatuinen tilaisuus, jota pyydettiin kuvaamaan. Mihinkähän tämä tie vielä johtaakaan ?

Hannu

Luostarin sisäpihan kirkko

Marmorikäytäviä


| Matkapäiväkirjani etusivu | Sisällysluettelo | Seuraavalle sivulle |