Kovasti on vieraiden käyminen painottunut tosiaankin tälle loppujaksolle. Maanantaina lähti pois isä Mikko ja heti perjantaina tulee poikani Ilja ja kaksi ystävääni Mikkelistä. Ja viimeisellä Sveitsin viikollani vielä neljä vierasta. Tosin palkkana tästä pääsen sitten heti pidennetylle etelänlomalle.

Jokaisen vieraani kanssa olen yrittänyt käydä entisissä ja jo katsotuissa ns. huippupaikoissa ja aina myös jossain uudessa paikassa. Normaaleihin katsottaviin on kuulunut Mont Blanc ja Chamonix sekä Alppien ylitys ja alitus, Jura-vuoristo sekä erilaisia kohteita Genevestä. Hyviä katsottavia paikkoja ovat mm. Punaisen Ristin museo , Cern ja YK:n Euroopan päämaja. Silloin kun Geneven Palexpossa on joku isompi näyttely, se yleensä kannattaa myös käydä katsomassa. Muita museoita ja kirkkoja sekä tyypillisiä "turistikohteita" on Genevessä ja sen ympäristössä pilvin pimein. Ja kun Geneve on katsottu, voi siirtyä 40 km päässä olevaan Lausanneen. Jokaiselle oman kiinnostuksensa ja käytettävissä olevan ajan mukaan.

Omasta mielestäni kun on nähnyt yhden kaupungin, on nähnyt kaikki kaupungit. Tietysti on erityisiä kohteita vaikka Pariisissa tai Lontoossa tai jossain muualla, jotka pitää nähdä, jos siellä vierailee tai liikkuu, mutta varsinaisesti itsessään kaupungissa ei ole isolti enää uutta ja ihmeellistä, kun on nähnyt yhden ison kaupungin. Geneve ei edes ole suurkaupunki, mutta sama siihenkin pätee.

Itse nautin maaseudusta, kauniista maisemista, leppoisasta elämäntyylistä ja muista tuon kaltaisista asioista. Mikä nautinto olikaan istua Geneve-järven rannalla kauniilla terassilla, kauniilla säällä, auringonpaisteessa, kylmää olutta nautiskellen ja katsella laivan saapumista satamaan ja nättien naisihmisten eloa ja kulkua lähituntumassa.

Mutta mennäänpä naisista vakavampiin asioihin. Jokunen sivu sitten kyselin kuuluisien ihmisten nimiä. Henkilöitä, jotka ovat haudatut kävelymatkan päähän Château de Bosseysta Célignyn hautausmaalle.

Tämä toinen, Aleksanteri Suurenakin ollut näyttelijä on siis walesilainen Richard Burton, joka kuoli v. 1984 Genevessä sairaalassa melko reippaan elämänsä päätteeksi. Ex- vaimo Elisabeth Taylor oli jo jäänyt yhteisestä kelkasta parikin kertaa ja uusi Sally-vaimo oli mukana täällä siihen aikaan. Hänellä oli talo Célignyssa, missä hän elämäntyylillään herätti suurta pahennusta paikallisissa asukkaissa. Hauta sai keväällä kukkasia, vaikka sitä ennen oli kauan hoitamaton ja unohdetun näköinen.

Toinen kuuluisa hauta kuuluu v. 1987 kuolleelle yhdelle minun suosikkikirjailijoistani eli Alistar Mac Leanille. Hän ja Burton olivat kaveruksia, mutta minulle ei ole selvinnyt syy, miksi hänet on haudattu tänne. Hänhän oli skotti ja kuoli Saksassa Münchenissa. Burtonhan näytteli yhdessä Mac Leanin kirjoittaman kirjan pohjalta tehdyssä elokuvassa, "Kotkat kuuntelevat", taisi olla nimeltään. Mac Leanin hauta on yleensä hoidettu ja kukkasin koristeltu lähes aina.

Mutta kummallista, että kaksi tuollaista maailman superkuuluisuutta on haudattu tänne Sveistiin tällaiselle pienelle paikkakunnalle. Burtonkin lienee muuten esiintynyt Bosseyn Valkoisessa Salongissa. Myös kuuluisa pianisti Nikita Magaloff asui aikanaan täälläpäin ja konsertoi myös Bosseyssa.

Haudoilla on hyvä käydä näin Pääsiäisen alla. Se on aina paikka, joka kummasti rauhoittaa ja saa ajattelemaan asioita uudelleen. Pääsiäistä saan viettää täällä useamman viikon, ensin ns. uuden kalenterin mukaan ja sitten ns. vanhan kalenterin mukaan. Paikalliset ihmiset viettävät Pääsisäistä samaan aikaan kuin mekin Suomessa, mutta kirkko ja sen ihmiset, missä aina sunnuntaisin käyn, elävät kreikkalaista rytmiä ja tänä vuonna Pääsiäinen on vanhan kalenterin mukaan viikkoa myöhemmin. Hieman hämmentävää, mutta kai siihenkin tottuu.

Isä Markku Mikkelistä kysyi minulta, miten osaan oikein suhtautua oikein, kun täällä on kesä ja Pääsiäinen, siis aivan erilaista kuin Suomessa. Mutta kaiketi tämä lähteminen ulkomaille "vapaaehtoiseen maanpakolaisuuteen" on alun alkaen muokannut suhtautumistani erilaisiin eteen tuleviin uusiin asioihin joustavammaksi. Kyllä tässä välillä on hieman hirvittänytkin, mutta kaikesta on selvitty ja elämäni on monta kokemusta rikkaampi.

Kreikkaan muutto alkaa häämöttää, täällä oloaikaa on enää kolme viikkoa. Sitten Kreikkaan, aivan uusiin kuvioihin, uusiin ihmissuhteisiin, uuteen kieleen ja kirjaimiin, uuteen kulttuuriin ja elämäntyyliin. Kyllä rehellisesti hieman pelottaa, mutta kun on selvinnyt tästä jaksosta, miksi ei selviäisi seuraavastakin.

Hyvää ja valoisaa paastoaikaa kaikille ystävilleni ja tuttavilleni sekä kaikille kylän miehille ja naisille, jotka sivujani lukevat. Pian siellä ja viikon päästä siitä täälläkin saamme eri kielillä toivottaa perinteisen, ortodoksisen Pääsiäistervehdyksen, jolla minäkin teitä kaikkia tervehdin: