Chateau de Bossey, 9.4.2000

Ystäviä ja sosiaalista elämää



Kolme kuukautta Sveitsissä ja vielä kuukausi jäljellä ! Huh, kun aika onkin rientänyt nopsaan ja ihan kuin viime päivinä vielä normaaliakin nopsempaan. Kreikkaan muutto alkaa jo häämöttää lähitulevaisuudessa ja housut selvästi alkavat taas tutista.

Ajan kulkua on selvästi nopeuttanut ystävieni vierailujen suma, joka kummasti ajoittuu tähän loppujaksolle. Maaliskuun vierailun jälkeen menneellä viikolla oli kaksi vierasta ja maanantaina tulee taas yksi, jonka jälkeen on kolme vapaata päivää ennen seuraavia vieraita Pääsiäisen aikoihin. Mutta silloin Pääsiäisenä tuleekin sitten nuorin poikani käymään ja se on suuri asia minulle, näenhän häntä ensi kertaa pitkään aikaan.

Muutoinkin elämä on ollut melko sosiaalista viime aikoina. On ollut monenlaisia juhlia, läksiäisiä ja illanistujaisia yllin kyllin. Saksalainen Anna Katharina lähti takaisin kotiinsa opiskelemaan lääketiedettä Hampurissa, Christina täytti vuosia aprillipäivänä ja onpa tullut kokeiltua ja tehtyä ihan itse suomalaisille ystävilleni ja tansanialaiselle naapurilleni, isä Gosbertille aito ja perinteinen sveitsiläinen ruoka: raclette kaikkine asiaan kuuluvine höysteineen. Oli muuten aikamoinen yllätys kaikille, myös minulle, moinen teko !

Kieliallergia on helpottanut, kun on välillä saanut rupatella suomeksikin Tepon kanssa tai vaihtaa kieltä vaikka ruotsiksi ja jutella Evan kanssa sillä kielellä. Vielä olisi tarjolla muitakin kieliä, mm. espanja ja romania, joita voisi käyttää vaikka päivittäin. Ei enää puutu kuin moisten kielien taito.

Mielenkiintoinen kuvio on tietysti sitten Suomeen jääneiden ystävieni suhteiden kehittyminen tai hiipuminen. Luonnollisesti tällaisen välimatkan seurauksena suhteet helposti väljähtyvät, muuttuvat etäisiksi ja jopa loppuvat, jos sillä ei ole riittävästi kasvupohjaa.

Omalta osaltani rasitin suurta joukkoa ihmisiä Suomessa alkuun erilaisin tavoin, lähinnä sähköpostiviestein ja kirjein. Jälkeenpäin arvioiden omaan viestinnän tulvaan sekoittui sopivasti koti-ikävää, haikeutta jättää oma maa ja kenties epävarmuutta ja pelkoa tulevasta. Mutta samalla tuollainen ryöpsähdys oli mielenkiintoinen testi, joksi sitä ei kuitenkaan ollut tarkoitettu. Testistä selvinneet ovat aivan selvästi osoittautuneet erilaisiksi ystäviksi, jotka hyväksyvät ihmisen karvoineen ja kaikkineen, hyvinä ja huonoina hetkinä. Nyt kiitän noita ihmisiä Ystävyydestä, jota kaiketi kovasti koettelin, mutta joka kesti tämänkin.

Mielenkiintoista on ollut havaita vanhan kunnon kirjeen käyttämisen elpyminen kohdallani. Nykyinen sähköisen viestinnän aika oli lamaannuttanut omalla kohdallani lähes kokonaan kirjeen kirjoittamisen taidon. Virallisten kirjeiden, päätösten ja esityksien kirjoittamistaidosta ei ollut muuta hyötyä kuin kirjeen asettelujen osaaminen, muutoinhan tuollaiset tuotokset ovat sellaista byrokraattista pullamössöä. Tämän kolmen kuukauden aikana olen kirjoittanut enemmän henkilökohtaisia kirjeitä kuin koko viimeisen varmasti viiden ellei jopa kymmenen vuoden aikana.

Hätkähdyttävää on ollut myös havainto kirjeitteni saamasta reaktiosta. En ole ollut yksin eksyksissä kirjeen kirjoittamistaidossa, on teitä muitakin samassa tilassa. Joskus on tuntunut kuin kirjeeni olisi aiheuttanut enemmän hämminkiä kuin iloa, johtuen siitä, ettei ole oikein tiedetty, miten siihen reagoida, vastata. Ei niinkään kirjeen sisällön puolesta vaan ihan teknisenä suorituksena, kirjoituskoneita ei enää ole, tietokoneella kirjoittamista eivät kaikki osaa, osa aristelee käsialaansa ja kun ei oikein enää muista, miten niitä kirjeitä oikein kirjoitettiinkaan. Viestintä on muuttunut lyhytlauseisiksi sähköposti- tai tekstiviestisanomiksi, sähkösanomakieleksi hymiöineen ja muine lisukkeineen.

Vapautan nyt kuitenkin kaikki teidät noin ajatelleet tai toimineet tarpeettomista syyllisyyden tunteistanne (jos niitä nyt on sattunut tulemaan). Ymmärrän tilanteen ja en ole tällaisesta "osaamattomuudesta" ja toivottavasti tilapäisestä ja hetkellisestä "taitamattomuudesta" mieltäni pahoittanut, vaan odotan kärsivällisesti taitojen elpymistä. On yhä mukavaa saada kirje ystävältä, pitää sitä kädessä ja lukea vaikka useamman kerran läpi ja saada vastata siihen. Kiitos noista kirjeistä teille, Ystävät !

Terveisin

Hannu

Christinan synttärit

Isä Gosbert signeeraa kirahvia

Château de Chillonin vankityrmä, Montreaux'ssa

YK:n Euroopan (Geneven) päämajasta



| Matkapäiväkirjani etusivu | Sisällysluettelo | Seuraavalle sivulle |

1