Château de Bossey, 25.3.2000

Kukkia ja kieliallergiaa

Tänään piti sataa ja ajattelin tehdä kirjoitustöitä. Mutta mitä vielä, olikin yksi kauneimmista kevätpäivistä taas aikoihin, aurinko paistoi ja lämmintä oli yli 15 astetta. Linnut pitivät konserttejaan, kukat kukkivat, ihmiset ulkoilivat ja elämä maistui valoisalta.

Itselläni on viime päivinä ollut jonkinlaisia kieliallergian oireita. Kun on kaksi ja puoli kuukautta vääntänyt englantia (jota itse asiassa en oikeastaan ole koskaan oikein opiskellut), välillä saksaa ja jopa ruotsia, seurustellut ja selittänyt erilaisia asioita maan ja taivaan väliltä sekä kuunnellut sujuvasti ranskaa (jota en päivittäisiä kohteliaisuuksia lukuun ottamatta osaa lainkaan), alkaa vieraalla kielellä puhuminen ja erikoisesti kuunteleminen olemaan välillä aivan hönttiä.

Selvästi olen pyrkinyt viime päivinä vetäytymään omaan rauhaan ja omiin suomalaisiin ajatuksiini. Tänään istuin kotini terassilla lämpimässä kevätsäässä ja viheltelin lukuisten lintujen kanssa kilpaa erilaisia melodioita. Hieman oli naapurin tyttö hämillään, kun hän pyöräili yhtäkkiä ohitseni ja yllätti minut moisesta puuhasta. Ajatteli varmaan, että tuota se yksinelo Sveitsissä suomalaiselle teettää. Eikä tainnut hirveästi erehtyä !

Noita erilaisia lintuja onkin riittänyt. Harmittelinkin puhelimessa ystävälleni Kaarniemen Erkille, että aikanaan tuli luettua huonosti biologian läksyt (ja lukiossa luin lisäksi biologia sijasta psykologiaa), niin ettei kunnolla osaa tunnistaa lintuja ja kukkivia kasveja. Tänään kuvasin kukkia, joita on joka puolella pelloilla, tienvarsilla, pihamaalla jne. Löysin noin kymmenkunta erilaista isompaa villikukkaa ja muutamia pienempiä kukkivia kasveja lisäksi. Lisäksi erilaiset sipulikukat kuten krookukset ja narsissit kukkivat jo pitkän varren (n. 20 cm) päässä. Pensaissa on lehdet ja osa kukkii jo, vain isoimmista puista puuttuvat lehdet.

Kuljen joka päivä jalkaisin kotoa châteauhin noin 200-300 metrin matkan ihanaa puistotietä. Tien molemmin puolin on valtavan isoja puita ja puitten alla erilaista ryteikköä, jossa on mahtavat piilo- ja pesimispaikat linnuille. Tuon noin 300 m kertaa 30 metriä kokoisen alueen linnusto on todella monipuolinen ja runsas. Myös monia isompia saalistajia näkyy maisemissa usein, mm. haukkoja ja pöllöjä. Myös kyyhkysiä, haikaroita ja monia minulle tuntemattomia lintuja on tien varsilta ja pellolta löytynyt.

Aika muutoin on kulunut vauhdilla. Ystäväni vierailu on ohi ja uusia on kohta tulossa. Instituutinkin elämä on vilkasta, vietimme juuri Blue Angel Anna Katharinan läksiäisiä haikein mielin. Hän lähtee takaisin Saksaan ja aloittaa lääketieteen opiskelun Hampurissa huhtikuun alussa. Joku aika sitten lähti tanskalainen Henrietta takaisin, mutta uusiakin on tullut. Jopa kaksi nuorta miestäkin on Blue Angelina, David Ekvadorista ja Teppo Suomesta, sekä uusi romanialainen Alice. Ruotsalainen Eva jatkaa myös vielä jonkin aikaa.

Seminaarilaisia vierailee jatkuvasti instituutissa ja viime aikoina heitä onkin ollut varsin eksoottisista maista: Myanmar, Kamerun, Armenia, Syyria, Korea ja joiltakin Polynesian saariltakin tietysti eurooppalaisten ja amerikkalaisten sekä afrikkalaisten lisäksi. Kyllä on mielenkiintoista seurata erilaisiin omiin etnisiin asuihinsa pukeutuneita ihmisiä, keskustella heidän kanssaan ja jopa oppia uusia asioitakin heiltä ja heidän kauttaan. Kirjoitin juuri erääseen lehteen artikkelin, jossa totesin tällaisen tilaisuuden tarjoavan oivallisen mahdollisuuden tarkastella myös itseään, suhdetta itseeni ja ympäristööni.