Elämä soljuu melko tavanomaista rataansa eteenpäin. Aina silloin tällöin siihen tulee joku tapahtumapiikki, joka hetkellisesti saa adrenaliinin erittymään ja syketahdin nousemaan.

Näin kävi torstain ja perjantain välisenä yönä joskus kello yhden maissa. Ulkoa kuului hirvittävä rutina ja rysähdys ja katsottuani ikkunasta, näin auton valot läheisen risteyksen tienoilla. Valot paloivat ja näyttivät kummaan suuntaan, metsään. Mitä ilmeisimmin auto oli ajanut metsään.

Ryntäsin ulos ja kohta takaisin sisälle hakemaan matkapuhelinta. Ja ulkona todella oli sattunut paha auto-onnettomuus. Yhtä aikaa kanssani paikalla saapui viereisestä rakennuksesta lievästi (klo 01:00 !) juopuneita IDHA-laisia ja he ryhtyivät auttamaan veristä kuljettajaa autosta pois. Ei siinä auttanut sanoa, että odottakaa, se voi olla vaarallista ko. henkilölle, jos hän on loukkaantunut selkärangastaan.

Kohta verinen mies oli ulkona ja kukaan ei oikein tiennyt mitä hänelle tehdä. Siinä vaiheessa olin jo juoksemassa sisälle etsimään paikallista hätänumeroa (joka ei ole sama kuin Suomessa) ja sen löydettyämme soitto ja selvitys, ei mitään vaikutusta. Puhelin ranskalaiselle naiselle, joka tuli paikalle ja hän selvitti asiaa varsin viisi minuuttia, ennekuin rupesi tapahtumaan.

Ongelmana oli oikein aito sveitsiläiseen tapaan, että onnettomuuden paikka piti selvittää tarkasti: mikä kunta, mikä kanttooni. Kuten edellisellä sivulla mainitsin, tämä risteys ja ympäröivä alue ei kuulu Célignyyn ja Geneven kanttooniin, vaan Bogis-Bosseyn kylään ja Vaudin kanttooniin, vaikka suurin osa ympäristöä kuuluu Geneven kanttooniin. Sekös sitten myrkyn lykkäsi, kun piti pohtia kuka paikalle tulee. Monenkieliset olivat manaukset puhelimeen tuolla hetkellä.

Muutoinkin koko tapahtuma oli varsinainen kansainvälinen ja monikielinen show. Paikalla oli lähes pariakymmentä eri kansallisuutta edustavia, Etiopiasta Amerikkaan ja Uruguaysta Bosniaan, lievästi tai voimakkaammin humaltuneita auttajia ja pelastettava, onnettomuudessa pahoin loukkaantunut ei varmasti aika ajoin tiennyt, oliko onnettomuuden jälkeen kuolleena taivaassa vai helvetissä pelastajien puhuman kielen perusteella tilannetta arvioidessaan.

Asia rupesi kuitenkin etenemään, kurssilaisista pari oli lääkäriä ja he ottivat loukkaantuneen hoitoonsa Petit- Bosseyhin ja muut jäivät raivaamaan tietä kaatuneista puista ja autonromusta. Tilanne pitkittyi, ambulanssi viipyi, poliisin kanssa oli saman kanttooniongelmat ja välillä hirvitti.

Jäin tielle ohjaamaan ambulanssia, koska loukkaantunut ei ollut enää siellä, ja melkoisen tovin jälkeen se tulikin ja mies saatiin asianmukaiseen hoitoon. Poliisitkin tulivat, tilasivat moottorisahamiehen ja nosturin ja raivasivat auton. Pelastuspartio IDHA jatkoi ryyppäämistään suuren sankariteon jälkeen.

Mitä tästä opimme: a) paikalliset todellakin liikkuvat liukkaallakin kesärenkailla b) paikallisilla ei kaikilla ole minkäänlaista liukkaan kelin ajokokemusta c) kun loukkaannut Sveitsissä, tiedä aina tarkka sijaintisi kunnan ja kanttoonin tarkkuudella d) pidä aina mukanasi ranskankielen tulkkia liikkuessasi esim. autolla ja etenkin jos on vaara joutua onnettomuuteen.

Seuraavana iltana Pelastuspartio IDHAlle oli kunnon pelastusbileet, ollaanhan ekumeenisessa, kristillispohjaisessa instituutissa. Minäkin sain kutsun näihin juhliin, mutta se onkin jo sitten aivan eri asia.