Taas löytyi hyvä termi kirjasta. Ilmiselvästi heimo, johon minä ja mitä ilmeisimmin suurin osa ellei nyt kaikki parhaat ystäväni ja jopa osa sukuanikin kuuluvat. Joku kuuluu johonkin toiseen ala-lajiin, joku toiseen, mutta ilmiselvästi lajisukulaisia olemme keskenämme.

Millainen on sitten tuo "hedonistinen media-nomadi", mistä sen tunnistaa ? Kumma, kun piti tulla tänne Sveitsiin asti ennen kuin löysi ja tunnisti tuon oman, urbaanin, kaupunkimaisessa miljöössä, osa puisissa, osa betonisissa majoissaan asuvan heimon. Monet ulkoiset piirteet poikkeavat heimon sisällä kovastikin ja ammattikirjo on laaja, mutta enemmistö kuitenkin on keskittynyt joko kirkolliselle, lääketieteelliselle, toimitukselliselle, tekniselle tai pedagogiselle uralle.

Ulkoisesti tällaista hedonistista medianomadia et erota heti valtaväestöstä, mutta erottumiseen ei tarvita pitkää aikaa, etenkään "känny-lahkoon" kuuluvilla. Tuttavallinen "piip" tai jopa äänekkäämpi ja päälletunkeva "piip.piip.piip" tervehtii Sinua tavatessasi tällaisen medianomadin melkeinpä missä tilanteessa tahansa. Et voi kuvitellakaan seurustelevasi nomadin kanssa viittä minuuttia ilman tuota piippiä. Ilmeisesti myös aviopuolisona tuo "piip" seuraa häntä sänkyyn asti.

Toinen ala-laji, "telkku-lahko", erottuu selvimmin vain kotioloissa, vain harjaantunut bongaaja voi löytää hänet luonnosta. Kun käyt hänen luonaan kotona, lyhyenkin vierailun aikana, hän ehtii tutustua ja myös tarkoin seurata kaikki kotitelevisiossaan näkyvät kanavat vieraasta ja ohjelmien laadusta välittämättä. Ystävällinen keskustelu ja kanssakäyminen sujuvat siinä ohessa ikään kuin sivutuotteena, välttämättömänä pahana. Seurustelu ystävien ja etenkin vieraiden kanssa onkin lähes mahdotonta, ellei televisio ole auki ja paasaa lisäksi kovalla. Aviopuolisona tällainen telkku-lahkolainen lienee melko eloisa, monipuolinen ja vikkelä.

Kolmas selvästi erottuva ja erikoistunut alalaji on "komppu-lahko". He ovat erikoisen "uskonnollista" lajia, sillä he palvovat ja viettävät aikaansa suunnattomasti "uskontoonsa" kuuluvan kulttilaitteen, kompuutterin ääressä sitä hellästi näpelöiden ja sitä katsoen ihastellen. He eivät voi elää ollenkaan ilman tuota kulttilaitettaan, jota he kantavatkin kaikkialla mukanaan (siis omaa kannettavaa versiota). Kotona tai töissä on varsinainen "pääalttari" riittiin tarvittavine musiikillisine lisälaitteineen. Aviopuolisokokemuksista ei tässä lahkossa ole paljoa tietoa. Joitain havaintoja on tehty etenkin reaktiokäyttäytymisestä kotitöissä; erityisesti astioiden pesussa ilmenee lajille tyypillisiä vaistonvaraisia reaktioita ilmoituksella: "disk error-vaihda kovalevy".

Viime aikoina on urbaani degeneraatio tuonut esiin ilmeisen neljännen lahkon, jonka nimi on vielä hieman epäselvä. Tunnusmerkkinä heillä on kuitenkin oma uusi mantransa: WAP. Lahko ei ole vielä kovin aktiivinen ja tarkempien tunnusmerkkien antaminen jääköön myöhemmäksi.

Mihinkä lahkoon minä nyt sitten noista kuulun, vai olenko hieman kaikkien lahkojen "rakkikoira", jonkinlainen sekarotuinen. Se onkin mielenkiintoinen kysymys. Mutta ratkaiskoot asian kuitenkin muut heimon jäsenet ja hyvät ystäväni luettuaan tämän jutun. Sillä vain he kestävät tämän jutun loppuun ja erityisesti kestävät sen sisällön. Tutuista en tiedä ja vieraista en välitä, mitä asiasta ajattelevat.

Niin ja olkoon tämä juttu samalla varoituksena muille hedonistisille medianomadeille, ettei kannata viettää liian pitkiä aikoja yksinään, etenkään puhtaasta vuoristoilmastaan tunnetussa Sveitsissä !

P.S. Onneksi viikon kuluttua on Tuhlaajapojan sunnuntai ja voi sitten vaikka katua tehtyä. Saa nähdä tuleeko roudarin ajamana kotiin porsas vai poika !