Tuohon nettikieleen pitää aina kääntää käsin kaikki supisuomalaiset äät ja ööt omiksi koodeikseen, jotta ne sitten näkyvät Internetissä ja eritoten tällaisessa amerikkalaisen palvelimen kautta toteutetuilla sivuilla. Olen viime aikoina huomannut, että suomenkielessä on runsaasti noita molempia kirjaimia. Otsikossakin 5 kappaletta !

Tänään sitten pääsin vihdoin lääkärille. Harjoittelin 'tohtori Persiitä' huolella autossani sinne mennessä, jotta tarvittaessa osaisin sanoa sen oikein. Tohtori Bergier olikin ihan ok-tyyppi ja vierailu siellä antoi itseluottamusta minulle oman englanninkielen vääntämisessäni. Osasin nimittäin paremmin englantia kuin Dr. Bergier.

Kun sain tuon tohtorin nimen ja puhelinnumeron, ko. henkilö kirjoitti siihen myös toisen nimen: Eysins. Ajattelin, että mahtaa olla joku aasialainen tuo tohtori, kun on tuollainen etunimi. Selvisihän tuokin: etunimi oli Marc-Henry, ihan sveitsiläinen tyyppi ja Eysins oli sen kylän nimi, missä hänellä oli vastaanotto. Vielä hapuilee tuo Hannun ranskan kieli !

Systeemit terveydenhuollossa ovat ainakin tähän astisella kokemuksella osoittautuneet melko konservatiivisiksi. Ihmiset käyttävät yksityislääkäreitä, joitten odotushuoneiden lehtien ajanmukaisuudella ja laadulla sekä määrällä voi mitata myös käynnin lääkärilaskun suuruuden.

Kaupassakin tuli taas käytyä Ranskassa, nyt on sitten leipää riittävästi, sillä löysin taas sitä hyvää leipää. Laitoin nimen muistiin (Pain au Son) ja otin samalla yhden ylimääräisen pakkaseenkin.

Menuun kuului tänään myös kyljyksiä ja pitihän niihin jotain mausteita ostaa, ainakin nyt pippuria. Pippuri, pepper - mitähän ranskaksi - ei löytynyt. Mitähän olikaan valkoinen (valkopippuri) tai musta (mustapippuri) ? Onneksi tuli joskus käytettyä Porvoon lankkua (Bordeaux Blanc) ja Mustaa Napoleonia (Napoleon Noir) ja sieltä löytyi kaksi sanaa, joita kiihkeästi hain maustehyllyn miljoonista purkeista. Tärppäsi. Löytyi Poivre Blanc ja Poivre Noir ja epäilyttävästi näyttivät vielä oikeilta aineilta, ja kun vielä hoksasin, että Moulu on mitä ilmeisimmin jauhettua, niin tehtävä oli suoritettu. Samalla opin ranskaa luonnon menetelmällä. Huomenna näen, olivatko oikeita aineita !

Ruuan osalta on jo muuten kymmenen päivän kuluttua tullut ensimmäisiä vierotusoireita. Että kaipaan hyvää suomalaista kahvia, ruisleipää ja etenkin silloin, kun patonki taas on mennyt korpuksi (sen se tekee täällä todella nopeasti), kunnon näkkileipää.

Muuten ! Kyllä olisi muuten kannattanut aikoinaan lukea paremmin biologiansa koulussa (minulla oli sen sijasta lukiossa psykologiaa !). Tuntuu tylsältä katsella suomalaisittain ajatellen eriskummalliseen aikaan tammikuussa lukuisia lintuja, kun ei tunne kuin jonkun: varis ja närhi ja loput on sellaisia yleisnimiä: tiainen (mikä tiainen ?), haukka (mikä haukka ?), haikara ja vielä yleisemmin: pikkulintu. Tuli mieleen ystäväni Kaarniemen Erkki, joka osaisi jopa laulaa jokaisen linnun äänellä ja vielä varmasti sveitsiksikin.