Näyttää tällainen ukon köriläskin oppivan vielä ! Päivä päivältä elämä alkaa olla helpompaa ja sen huomaa monissa erilaisissa pikkuasioissa. Vaikka tuossa aikaisemmin mainitsemassani kauppareissussa. Tavarat alkavat löytyä ja osaa jo hieman valita oikeita makujakin. Tänään löysin hyvänmakuista leipää, jota tulee varmasti ostettua muulloinkin.

Juustohöylä-ongelma on saanut ainakin kolme ratkaisua:
 a)juustohöylä ei kuulu paikalliseen kulttuuriin, ei siis löydy Sveitsistä,
 b) kaikki suomalaiset lukuisat vierailijan tuovat tuliaisena tänne tullessaan juustohöylän ja pois lähtiessäni myyn ne pois ja rahoitan niillä Kreikkaan menoni,
 c) käyn vielä tarkistamassa paikallisen kaikkea myyvän Migrosin-tavaratalon.
Vaihtoehto B tuntuu ihan houkuttelevalta.

Ruokaakin olen laittanut (HUOM !), jopa ihan hyvänmakuista. Yksipuoliseen maitopullaleipä, juusto ja makkara yhdistettynä ajoittain pitzza-vaihtoehtoon on taakse jäänyttä elämää ja tilalle ovat tulleet terveelliset vihannespitoiset aamiaiset ja ihan itsetehty ruoka. Vihanneksia vain on niin monta eri sorttia ja useat sellaisia, ettei Suomessa edes niitä ole tarjolla. Osaa niitä sitten valmistaa, kun ei tiedä söisikö raakana vai pitäisikö jotenkin muuten valmistaa.

Elämä helpottui myös, kun Ranskan Champion-kauppaketjun Y2K- ongelma lienee selvinnyt ja MasterCard-luottokortti on taas käypä maksuväline sielläkin.

Tullimiehet ihmettelivät jonkun päivän autoni omituisia rekisterikilpiä (ja autosta puuttuu lisäksi FIN-tarra) ajellessani Ranskassa kaupassa lähes päivittäin ja suorittivat perusteellisen paperien tarkastuksen keskiviikkona. Eivät tunnistaneet edes auton maata kilvistä, joten uteliaisuuttaan tarkistivat asian virallisesti. Vieläkään ei tarvinnut laittaa FIN-tarraa.

Tutkimustöissä on ollut vähän takkuilua, kun täällä on samaan aikaan menossa Lasten oikeuksien konferenssi ja ole tuon tuosta joutunut kirjastossa opastamaan eteläamerikkalaisia Internetin käytössä. Kyllä on ihmeellisiä viestejä lähtenyt maailmalle Hannu-pojan ilmaisosoitteesta, Kolumbiaan, Peruun ja Kameruniin nyt ainakin (kts. vieraskirjaani täältä kotisivuilta).

Muutenkin kotoisuuden tunne lisääntyi, kun kävin tänään kyläilemässä sveitsiläistyneessä (mutta vain ulkoisesti) ilomatsilaisperheessä. Mukavaa, kun kieli ja murre on samaa ja elämänpiiri lapsuudesta samoista maisemista. Kiitos Anulle ja Jukalle ystävällisestä hoivaamisesta ja huolenpidosta !

Kummipoika Antti on tulossa Ranskaan laskettelemaan Val d'Isiereeen, joka on noin 2-3 tunnin ajomatkan päässä täältä. Ajattelin mennä katsomaan, kunhan hänen aikataulut ja saapumisaikansa selviävät. Varustaudu Antti huippu-upeisiin maisemiin ja huippukalliisiin hintoihin sekä tietysti pitkiin rinteisiin !

Kireä panta pään ympäriltä on todella hellittämässä otettaan. Tänään tein hämmästyttävän havainnon: linnut lauloivat ja elämä tuntui melko mukavalta kävellessäni pitkin nyt vielä kuolleen näköistä (millainenhan se on kesällä vihreänä) puistotietä Châteausta Petit- Bosseyhin. Jotenkin tuntui olo ihan kuin etuoikeutetulta, mikä lie !

P.S. Mertasen Henna kyseli kauniiden sveitsittärien näkymisistä. Laitan tämän linkin (sveitsitär) taakse Hennalle kuvan paikallisesta pihaltani löytyvästä kaunottaresta.