Château de Bossey, 19.1.2000
Kyllä tuo ranska on tuottanut monta hauskaakin tilannetta ja onhan se
harmittanutkin, kun ei edes liikennemerkkien tai liikennetiedotuksien
(valotaulujen) lyhyitä tekstejä ymmärrä.
Eka viikolla etsimme Petjan kanssa vähälaktoosista ja rasvatonta maitoa,
saaliina oli litra iskukuumennettua kestokahvikermaa. Riitti sitä Petjalla
kahvikermaa viikon aikana.
Ensimmäisiä kauhun hetkiä ruokakaupassa oli tosiaan huomata, ettei mitään
tekstiä ole muulla kielellä kuin ranskaksi tavaran kyljessä. Joissakin harvoissa
tuotteissa on löytynyt hollanninkielistä tekstiä.
Seuraavat väristykset aiheutti tietoisuus, että ostaessani ruokaa en voi olla
varma, onko se tarkoitettu ihmisille vai eläimille. Onneksi aika monessa
paketissa on kuvia ja niitä tässä on pitänytkin tarkkaan tutkia.
Itselläni kun on tämä laktoosiongelma, olisi ihan hyvä saada jotain tautiin
sopivaa syötävää. Ostinpa siis sämpylöitä, oikein herkullisen näköisiä. Kyljessä
teksti: Pains au Lait ja vielä varmuudeksi alla punaisella Pur
Buerre. Hyvinhän nuo maitoleivät, joissa oli vielä ehtaa voita (Pur Buerre)
sitten toimivatkin.
Margariini sanaa ei mistään purkin kyljestä löytynyt, olisikohan tarvittu
suurennuslasia. Ei muuta kuin kuvien katseluun ja yhdestä rasian kyljestä löytyi
leivän kuva. Houkutteleva nimikin oli La Fleurier ja oikeaan osui:
margariinia oli ja tarkoitettu myös leiville (Tartines) sekä paistamiseen
(Cuisson). Ei tarvinnut paistirasvalla leipiään voidella.
Ranskalaiset perunat löytyivät helposti, kun olivat pakasteessa, mutta
sinapin ja ketsupin löytäminen teetätti jo töitä. Onneksi löytyi samanlaisia eli
saman näköisiä kansainvälisiä ketsuppipurkkeja ja vielä punaisia täälläkin, eka
erä voitettu. Sinappi, mitähän se olisi ranskaksi: senap, sinap tai jotain sinne
päin. Ei missään sellaisia sanoja, eikä mitään sinappituubin näköisiä
esineitäkään. Mausteita vaikka minkälaisia ja omituisin ranskalaisin tekstein.
Joku näytti kyllä ihan sinappipurkilta eli sellaiselta lasilta. Aivan kun ennen
muinoin Suomessa, kun kerättiin juomalaseja. Mutta tekstit oli kyljessä vaikka
mitä ja monenlaisia, sisällön värikin hieman arvelutti.
Pitkän harkinnan jälkeen päätin riskeerata ja otin yhden purkin, jossa oli
vähiten tekstiä, pelkästään sana: MOUTARDE ja voila, kotona katsoin
sanakirjasta, sinappia se oli. Vielä en ole maistanut, joten makukokemus
puuttuu.
Edellisen perusteella ymmärtänet, että kaupassa käyntiin on syytä varata
aikaa ja kärsivällisyyttä. Joku varmaan kysyy: Miksi et kysy muilta ihmisiltä ?
Kysyin ja olen kysynyt monta kertaa, mutta eivät ranskalaiset muuta kieltä
suostu puhumaan, en tiedä osaavatko. Kun luottokortti ei toimi kassalla, en
minäkään suostu puhumaan muuta kuin suomea ja aina on tavarat saatu, rahalla !
Olen oppinut käymään kaupassa Ranskan puolella. Siellä olevaan kauppaan on
kotoa matkaa noin 5 km ja ruoka on selvästi halvempaa siellä.
Tullimuodollisuudet ovat vähäisiä, kymmenestä käyntikerrasta minut on pysäytetty
kerran Sveitsin tullissa ja kysytty passia. Sekin tehtiin varmaan siksi, koska
olin ajellut joka päivä rajan yli ja eivät tunnistaneet autoni kansallisuutta
rekisteristä (minulla ei ole FIN tarraa autossa) ja halusivat selvittää
kansallisuuteni. Suomalainen, voila, anna mennä !
Vielä minulla haasteita riittää kauppareissuille. Olen joka kerran yrittänyt
etsiä juustohöylää, huonolla menestyksellä. Monenlaisia minulle täysin
tuntemattomia keittiövempaimia siellä on, muttei juustohöylää. Mutta jospa se
sokea kanakin...
Terveisin
Hannu
Petit-Bossey