Kyllä tuo ranska on tuottanut monta hauskaakin tilannetta ja onhan se harmittanutkin, kun ei edes liikennemerkkien tai liikennetiedotuksien (valotaulujen) lyhyitä tekstejä ymmärrä.

Eka viikolla etsimme Petjan kanssa vähälaktoosista ja rasvatonta maitoa, saaliina oli litra iskukuumennettua kestokahvikermaa. Riitti sitä Petjalla kahvikermaa viikon aikana.

Ensimmäisiä kauhun hetkiä ruokakaupassa oli tosiaan huomata, ettei mitään tekstiä ole muulla kielellä kuin ranskaksi tavaran kyljessä. Joissakin harvoissa tuotteissa on löytynyt hollanninkielistä tekstiä.

Seuraavat väristykset aiheutti tietoisuus, että ostaessani ruokaa en voi olla varma, onko se tarkoitettu ihmisille vai eläimille. Onneksi aika monessa paketissa on kuvia ja niitä tässä on pitänytkin tarkkaan tutkia.

Itselläni kun on tämä laktoosiongelma, olisi ihan hyvä saada jotain tautiin sopivaa syötävää. Ostinpa siis sämpylöitä, oikein herkullisen näköisiä. Kyljessä teksti: Pains au Lait ja vielä varmuudeksi alla punaisella Pur Buerre. Hyvinhän nuo maitoleivät, joissa oli vielä ehtaa voita (Pur Buerre) sitten toimivatkin.

Margariini sanaa ei mistään purkin kyljestä löytynyt, olisikohan tarvittu suurennuslasia. Ei muuta kuin kuvien katseluun ja yhdestä rasian kyljestä löytyi leivän kuva. Houkutteleva nimikin oli La Fleurier ja oikeaan osui: margariinia oli ja tarkoitettu myös leiville (Tartines) sekä paistamiseen (Cuisson). Ei tarvinnut paistirasvalla leipiään voidella.

Ranskalaiset perunat löytyivät helposti, kun olivat pakasteessa, mutta sinapin ja ketsupin löytäminen teetätti jo töitä. Onneksi löytyi samanlaisia eli saman näköisiä kansainvälisiä ketsuppipurkkeja ja vielä punaisia täälläkin, eka erä voitettu. Sinappi, mitähän se olisi ranskaksi: senap, sinap tai jotain sinne päin. Ei missään sellaisia sanoja, eikä mitään sinappituubin näköisiä esineitäkään. Mausteita vaikka minkälaisia ja omituisin ranskalaisin tekstein. Joku näytti kyllä ihan sinappipurkilta eli sellaiselta lasilta. Aivan kun ennen muinoin Suomessa, kun kerättiin juomalaseja. Mutta tekstit oli kyljessä vaikka mitä ja monenlaisia, sisällön värikin hieman arvelutti.

Pitkän harkinnan jälkeen päätin riskeerata ja otin yhden purkin, jossa oli vähiten tekstiä, pelkästään sana: MOUTARDE ja voila, kotona katsoin sanakirjasta, sinappia se oli. Vielä en ole maistanut, joten makukokemus puuttuu.

Edellisen perusteella ymmärtänet, että kaupassa käyntiin on syytä varata aikaa ja kärsivällisyyttä. Joku varmaan kysyy: Miksi et kysy muilta ihmisiltä ? Kysyin ja olen kysynyt monta kertaa, mutta eivät ranskalaiset muuta kieltä suostu puhumaan, en tiedä osaavatko. Kun luottokortti ei toimi kassalla, en minäkään suostu puhumaan muuta kuin suomea ja aina on tavarat saatu, rahalla !

Olen oppinut käymään kaupassa Ranskan puolella. Siellä olevaan kauppaan on kotoa matkaa noin 5 km ja ruoka on selvästi halvempaa siellä. Tullimuodollisuudet ovat vähäisiä, kymmenestä käyntikerrasta minut on pysäytetty kerran Sveitsin tullissa ja kysytty passia. Sekin tehtiin varmaan siksi, koska olin ajellut joka päivä rajan yli ja eivät tunnistaneet autoni kansallisuutta rekisteristä (minulla ei ole FIN tarraa autossa) ja halusivat selvittää kansallisuuteni. Suomalainen, voila, anna mennä !

Vielä minulla haasteita riittää kauppareissuille. Olen joka kerran yrittänyt etsiä juustohöylää, huonolla menestyksellä. Monenlaisia minulle täysin tuntemattomia keittiövempaimia siellä on, muttei juustohöylää. Mutta jospa se sokea kanakin...

Petit-Bossey