Château de Bossey 11.1.2000

Terveisiä Sveitsistä !


Ensimmäinen Sveitsissä vietetty viikko rupeaa lähestymään loppuaan. Takana on 2500 km autolla ajoa läpi Euroopan ja 500 km ajelua täällä Sveitsissä. Onneksi Petja oli mukana ajamassa, matka oli huomattavasti helpompi.


Lähdimme Suomesta ja Mikkelistä keskiviikkona 5.1. ja ajoimme Turkuun, mistä jatkoimme matkaa laivalla Tukholmaan. Siellä vietimme veljeni Vesan luona pari yötä ja lauantai-aamuna starttasimme sitten taas matkaan ja ajoimme ensin Ruotsin läpi ja sitten lautalla Tanskaan (Helsinborg-Helsingör) ja sen läpi ja vielä yhdellä lautalla Saksaan (Rødby-Puttgarden), jossa sitten yövyimme ihan pohjois-Saksassa Großenbrode-nimisessä paikassa. Löysimme sieltä pienen viehättävän aivan uuden hotellin, jota piti pariskunta ja tarjoushintaan yövyimme uusissa tiloissa. Hotelli oli rakennettu entiseen Saksan laivaston kasarmiin aivan merenrannalle.


Aamulla auton ikkunat (ja tiet) olivat jäässä ja matkaan piti vain lähteä. Saksan moottoriteillä oli sen verran runsaasti liikennettä sunnuntainakin, että tiet olivat pian aivan sulia ajaa. Pari pahaa liikenneonnettomuutta me matkan aikana kuitenkin näimme. Kummasti matkavauhti hiljeni sellaisten jälkeen. Muutoinkin meillä toki oli kohtuullinen matkanopeus, sillä teimme juuri uuden auton sisäänajoa ja silloin ei kierroksia pidetty korkealla.

Sunnuntain aikana ajoimme sitten Saksan läpi etelä-Saksaan lähelle Darmstadia Eischollbrücken nimiseen paikkaan ja siellä majataloon nimeltä Zum Lamm. Kummasti nukutti toisenkin ajopäivän jälkeen, molemmat menivät suosiolla nukkumaan jo klo 20 aikoihin.


Maanantaina liikenne oli taas arkipäivän ruuhkaista ja matka jatkui Sveitsin rajalle Baseliin, jossa selvittelyjen ja selittelyjen jälkeen sain autoni tullattua ja luvan ajella Sveitsissä 2 vuotta noilla suomalaisilla erikoiskilvillä (vientikilvillä): Y-174.

Muutama tunti ajoa läpi Sveitsin, pääkaupungin Bernin ja toisen suuren kaupungin Lausannen kautta lähelle Geneveä, pieneen Célignyn kylään aivan Ranskan rajan tuntumaan ja n. 20 km Genevestä pohjoiseen tai paremminkin luoteeseen. Ranskan puolella on pieni kaupunki nimeltään Divonne ja siellä olevaan kauppaan on matkaa asunnolta noin 3-4 km. Moni sveitsiläinen ostaa ruokansa halvemmasta Ranskasta, pitänee opetella tavoille minunkin.


Célignyssä sitten sijaitsee tämä instituutti eli viralliselta nimeltään Bosseyn ekumeeninen instituutti. Vanha linna (château), joka aikaan on ostettu ilmeisesti amerikkalaisen Rockefellerin rahoilla kirkkojen maailmanneuvostolle, joka omistaa sen yhä.

Majapaikkani Petit-Bossey (Pieni Bossey) sijaitseen noin 200 300 m linnasta ja on joku vanha maatalon tai siis tämän linnan maatalon asuinkäyttöön saneerattu talo. Talossa on kaksi asuntoa ja kerroksia on kaksi. Minulla on alakerrassa keittiö, jossa yhdistetty ruokatila sekä oleskelutila ja WC. Yläkerrassa on kolme makuuhuonetta ja kylpyhuone/WC. Lisäksi käytössä on autotalli ja toisella puolen katettu terassi, jossa minä autoa pidän. Tilaa siis riittää yhden ihmisen asua.

Asuntoon sisältyi vaatimattomat (mutta riittävät) huonekalut, liinavaatteet, verhot, astiat jne. En ole paljoa tarvinnut hankkia tavaroita, kahvinkeitin on tällä hetkellä ainoa tehty hankinta. Keittiökin on kohtuullisen modernisti ja siististi varusteltu, siellä on jääkaappi ja pakastin, liesi ja uuni. Kylppärissä on käytössä melkein uusi pesukone.

Pistorasioissa meinasi tulla ongelmia, se kun on täällä vähän erilainen ja maadoitettu pistoke täysin erilainen. Mutta sain hankittua adapterin niille pistokkeille, jotka eivät seinään menneet. Minulla kun on omat työvälineet mukanani täällä reissussa.


Ensimmäiset pari päivää tässä ihmeteltiin ja sitten ryhdyimme tutustumaan Petjan kanssa maahan. Ensimmäiseksi tietysti Geneveen yhteen kai maailman kansainvälisimpään kaupunkiin. Siellä sijaitsee monen kansainvälisen järjestön ja liiton päämajat. Mutta kaupunki on kuitenkin mukavan rauhallinen ajella tutustua myös auton kanssa.


Toisena päivänä päätimme kiertää Geneve- järvi eli Lac Leman ympäri. Alkuun tuntuu oudolta, kun muutaman kilometrin kuluttua vaihtuu maa Sveitsistä Ranskaksi, mutta kai siihenkin tottuu. Aina vain ei kahville mennessä muista, mikä maa ja tarjoaa väärää valuuttaa maksuksi, näin kävi minullekin. Geneve-järven eteläpuolelle sijoittuvat monet Ranskan suosituimmista laskettelukeskuksista ja sen huomaa siellä ajellessa, vaikkei vielä sesonki olekaan.

Rannalla sijaitsevista ranskalaisista kaupungeista Thonon on suurin, mutta Evian-les-Bains vaikutti siltä, että sesonkiaikana se on todella vilkas paikka. Kasino, upea purjevenesatama ja toinen toistaan komeammat talot koristivat rantabulevardeja.

Maa vaihtui jälleen Sveitsiksi ja ylitimme Rhone-joen ja saavumme sitten varsinaiseen pääkohteeseemme kaupunkiin nimeltään Montreux. Siellä marsalkka Mannerheim vietti sotien jälkeen aikaansa parantolassa eli Valmontin klinikassa, jossa tietysti myös kävimme.

Montreux on viehättävä rantakaupunki ja sinne on suuren suomalaisen kunniaksi pystytetty aivan Geneve-järven rannalle paikkaan nimeltä Mannerheimin puisto (Parc Mannerheim) muistomerkki marsalkallemme. Ihmeellisen onnen ansiosta Petja pysäköi autonsa lähimmälle parkkipaikalle tätä muistomerkkiä, jonne ei autolla pääsekään, täytyy kävellä puistokäytäviä. Muistomerkki ei ole näköispatsas, vaan muistomerkki, kolmisivuinen ylöspäin kohoava paasi, jossa yhdellä sivulla kerrotaan lyhyesti Mannerheimista ja toisella sivulla on tyylitelty Suomen leijona.

Vierailu Valmontin klinikallakin onnistui ja saimme jopa käydä katsomassa samaa huonetta, jossa Mannerheim asui siellä ollessaan. Näköala huoneen parvekkeelta on huikaiseva. Klinikka toimii yhä nykyään neurologisena ja ortopedisenä yksityisklinikkana.

Valmontista laskeuduimme Montreuxiin ja jatkoimme Lausannen kautta kotiin Célignyyn. Päivälle tuli pituutta ja matkaa taittui vain noin 200 km. Matkat Euroopan sydämessä ovat yllättävän lyhyitä. Aikaa vain kului, kun suureksi osaksi käytimme pieniä rantateitä, emmekä moottoriteitä.


Seuraavana päivänä suunnistimme taas Ranskaan Geneven kautta. Ranskassa moottoriteillä kerätään tietullia ja matka Genevestä Chamonixiin maksaa ensin 10 FFR ja toisella osuudella 20 FFR eli yhteensä noin 30 FIM.

Chamonix on kuuluisa talviurheilukaupunki ja tänäkin päivänä erittäin suosittu turistikohde. Paikka oli täynnä turisteja, vaikka paras sesonki ei ole vielä edes käynnissä. Turisteja vetää kaupunkiin tietysti upeat laskettelumahdollisuudet, mutta myös Euroopan korkein vuori, Mount Blanc (4807 m).

Kiipesimme gondoli-hissillä vuorelle nimeltään Aiguille du Midi, joka on aivan Mt. Blancin vieressä ja on 3842 m korkea. Niin korkealla ilma kävi ohueksi ja olo myös. Helposti siinä isä ja poika läähättivät, vaikka poika on isäänsä paljon laihempi. Pieni päänsärky oli myös kiipeämisen ja suomalaisen ryntäilyn seuraus. Mutta kaikki tuo kannatti kestää, kokemus oli yksi hienoimmista kokemistani.

Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta, pikkupakkanen ja todella selkeä sää avasivat aivan jotain uskomatonta nähtäväksemme. Jo pelkästään tuon kaiken näkeminen olisi saanut henkeä haukkomaan, ei siinä ohutta ilmaa enää olisi tarvittu.

Ylhäällä huipulla oli terassi sekä tietysti kahvio ja ravintola. Matka sinne kävi kahdella gondolilla, ensin autojen luota (n. 1030 metristä) noin 2317 metriin, jossa gondolin vaihto ja toisella sitten Midin huipulle 3842 metriin.

Kylmää siellä huipulla oli, mutta onneksi oli työkavereitten lahjoittama pipo mukana. Petjan piti käydä lämmittämässä varpaitaan kahvion patterin päällä. Laskettelijoita oli jonkin verran ja ihmettelimme, miten he oikein tosiaan uskaltavat laskea alas rinteiltä. Minä en edes tamppaisi noita rinteitä mistään rahasta. Hiihtokengän päälle laitettiin ensin jääpiikit ja sitten he laskeutuivat narujen avulla hieman alemmaksi ja eikun menoksi.

Gondolista näkyi, että noita jyrkkiä rinteitä oli laskettu myös lumilaudoilla ja kaupungeissa näkyi noita laskettelijoita, kahta kastia: rikkaiden lapsia, joilla ei ollut kai muuta tekemistä kuin lasketella ja lomailla sekä ns. rinnepummeja, jotka elävät talvet rinteissä ja tekevät kesät rahaa voidakseen elää talven rinteissä omaa erikoista elämäänsä.

Matka jatkui Chamonixsta vuorten yli kauniiden maisemien keskellä ja liukkaita serpentiiniteitä pitkin ensin Martignyyn vanhaan roomalaiseen kaupunkiin ja sieltä jälleen Montreuxiin ja Lausanneen ja kotiin Célignyyn.

Aikaa kului koko päivä ja kilometrejä taittui noin 280 km.


Perjantaina 14.1. pitikin jo ruveta valmistelemaan Petjan lähtöä. Kone lähti Geneven lentokentältä klo 14.55 ja Frankfurtin kautta se saapui Suomen Helsinkiin noin 20.45 eli tätä Sveitsin aikaa 19.45. Täällähän on aika tunnin jäljessä Suomen aikaa.

Tätä kirjoittelen tässä odotellessani Petjalta kuittausta saapumisestaan Helsinkiin. Nyt alkaa minulle täällä rauhallisempi ajanjakso, jolloin ennätän tehdä niitäkin töitä, joita olin etukäteen ajatellut. Rauhaa ja visuaalista inspiraatiota täällä on yllin kyllin ja luulen tämän kaiken olevan minulle kaikin puolin hyväksi. Kovin oli surullista jättää hyvästejä omalle pojalleen lentoasemalla, kun hän vielä totesi: Nähdään sitten seuraavan kerran sitten joskus puolen vuoden päästä.


Terveisin

Hannu

.
| Matkapäiväkirjani etusivu | Sisällysluettelo | Seuraavalle sivu |